This Is a Life I Don't Wanna Leave Behind

Ajattelin tulla kirjoittamaan kuulumisia, koska en oo vähään aikaan tehnyt tälläistä postausta. Tänään alkoi vihdoin joululoma finalsien jälkeen. Kaikki on ollut tosi stressaantuneita loppukokeiden takia, mutta musta on ollut vaan ihanaa nukkua aamuisin pidempään ja silti saada lyhyempiä koulupäiviä. Tänään kuitenkin mentiin viimeisten kokeiden ja treenien jälkeen Carissan kanssa tekemään viimeiset jouluostokset ja ostin myös pari juttua huomista Winter Ballia varten. Välillä tuntuu että olisi helpompaa asua pikkukaupungissa, koska välimatkat joidenkin kauppojen ja ostoskeskuksen välillä on aika pitkät ja ruuhkaa syntyy kun kaikki ajaa paikasta toiseen. Mutta en valita, täällä on tosi ihanaa asua! Kävin myös ekaa kertaa Walmartissa ja tykkään kyllä Targetista enemmän, sillä Walmartin valot aiheutti mulle päänsäryn. On muuten tosi hassua, että joka kerta kun meen mallille nään tuttuja koulusta, vaikka en ees tunne niin monia ihmisiä. Vaikka Lincoln onkin Espoon kokoinen kaupunki, on tää silti Jenkkien mittakaavassa pieni ja usein kuulee mun ikäisten valitttavan kuinka tyhmää on asua tälläisessä pikkupaikassa.

Mulla ei oo joululomalle mitään ihmeellisempiä suunnitelmia, loppuloma koostuu joulun ja uudenvuoden lisäksi lähinnä treeneistä ja kavereiden kanssa hengailusta. Mun hostperheellä on myös tapana pitää iso new year's eve party täällä kotona ja muutamia munkin kavereita on tulossa sinne. Oon saanut kaikki jouluostokset hoidettua ja enää pitäisi vaan paketoida lahjat. Meillä on joulukuusen alla jo iso kasa lahjoja, pitäisi noi omatkin saada sinne laitettua. Mua kanssa vähän pelottaa kuinka paljon rahaa mun hostvanhemmat on munkin lahjoihin käyttänyt, sillä kuusen alla on mullekkin jo monta pakettia...   

Viimeaikoina mulla on mennyt tosi hyvin. Uinnin aloittaminen oli paras päätös jonka oon täällä tähän mennessä tehnyt. Tää on oikeestaan aika ironista, koska vastustelin hirveesti uinnin aloittamista ja lupasin kokeilla jotta Carissa lopettaisi siitä jankkaamisen, ja nyt oon niin kiitollinen että päätin kokeilla. Tavallaan myös sen takia joulukuu on mennyt tosi nopeesti enkä oo edes ehtinyt sisäistää että kohta on joulu. Parin viikon päästä mulla tulee 5 kuukautta täyteen, joka on melkein puolet mun vaihtovuodesta. Oon muutenkin vähän kauhulla odottanut vuoden vaihtumista. Muistan kun viime uutena vuotena ajattelin että "tänä vuonna mä lähden", mutta nyt tilanne on ihan erilainen. Rehellisesti mä en halua lähteä täältä. Nebraskasta on tullut mulle koti samalla tavalla kuin Suomesta ja mua hirvittää jo nyt kuinka vaikeeta lähteminen tulee olemaan. Yleensä myös sanotaan kuinka joulukuu on vaihtareille vaikeeta aikaa, mutta mulle se on ollut kaikista paras kuukausi tähän mennessä. Tuntuu että kaikki asiat loksahti paikoilleen; löysin ne kaikista läheisimmät kaverit, sain uuden ihanan harrastuksen ja mulla ei ollut kertaakaan koti-ikävää.  

Sain myös jonkin aikaa sitten paluupäivät joista saan valita, ja näillä näkymin palaan Suomeen 24. kesäkuuta. En halua ees ajatella sitä vielä. Jouduin tänään jo "hyvästelemään" muutaman lemppariopettajan joiden tunteja mulla ei oo ens semesterissä. Onneksi parhaat tunnit enkku, hissa ja valokuvaus pysyy samana.