It's the possibility of having a dream come true that makes life interesting

En oo pitkään aikaan ehtinyt postaamaan koska tennis ja koulu on pitänyt mut tosi kiireisenä, mutta tulin nyt kirjottamaan kuulumisia :)
Tennistä on jäljellä enää viikko joka on tosi outoa... Meillä on yleensä kolme matsia joka viikko ja siihen vielä treenit päälle, joten paljon vapaa-aikaa ei jää jäljelle. Pelaaminen ei kuitenkaan mua haittaa, koska täällä on ollut tosi kesäinen sää maaliskuusta asti, joten oon päässyt ruskettumaan tosi paljon. Koulukin loppuu jo alle kolmen viikon päästä ja mulla on tosi paljon projekteja yms ennen finalseja joita koitan tehdä samalla.
Voin myös ekaa kertaa mun elämässä voin rehellisesti sanoa etten halua päästä kesälomalle! En voi käsittää että kohta en enää voi käydä koulua täällä ja nähdä kaikkia kavereita joka päivä. Mulla on yli kuukausi kesälomaa ennen Suomeen paluuta (tuun takasin 25.6.) ja suunnitelmissa on ainakin mennä hostperheen kanssa Wisconsiniin viikon ajaksi ja tietenkin viettää paljon aikaa kavereiden kanssa. Carissa on muuten tulossa Suomeen heinäkuun lopulla ja oon niin innoissani että pääsen näyttämään mun elämää Suomessa!

Vähän aikaa sitten valittiin myös tän perheen tuleva vaihtari ensi vuodelle ja tää tyttö on kotoisin Tanskasta :) Ollaan puhuttu muutaman kerran facebookissa ja hän vaikuttaa tosi mukavalta! Ajattelin aiemmin että musta tuntuisi tosi pahalta että tänne tulee taas uusi vaihtari, mutta ei mua ainakaan vielä haittaa yhtään haha.


Tän viikon tiistaina mulla oli ACT (American College Test) joka ainakin Midwestissä pitää ottaa jos haluaa mennä collegeen. Meidän koulupiiri tarjosi sen kaikille ilmaiseksi, joten munkin piti tehdä toi koe. Päästiin kuitenkin sen ansiosta ennen 12 pois koulusta, joten mentiin kavereiden kanssa hakemaan Chipotlesta (mun lempparipaikka!!) ruokaa ja picnicille puistoon. Mentiin myös keilaamaan ennen tennismeettiä ja sain taas kerran huomata ettei keilaaminen oo ihan mun juttu. Oon myös huomannut että amerikkalaiset on tosi kilpailuhenkisiä ja ihan pienimmissäkin jutuissa (kuten keilauksessa) pitää aina olla paras. Meillä oli kuitenkin tosi kiva päivä ja oon niin ilonen että oon saanut tosi hyviä kavereita tän vuoden aikana!

Setting Goals

Viime viikon torstaina sain tilaisuuden mennä yliopistolle kuuntelemaan kahden olympiauimarin ja maailmanennätyksen haltijan puhetta tavoitteiden asettamisesta. Illan aikana useesti tuli esille Vision Board (googlatkaa) ja aloin itekkin kokoomaan omaa tauluani. Mulla tulee tulevaisuuden suunnitelmat koko ajan vaan selkeemmiksi, vaikka en ihan varma mistään vielä ookkaan. Tavallaan on tosi vaikeeta alkaa hahmottaa ja suunnitella tulevaisuutta, koska mulla on niin hyvät lähtökohdat kaikelle. Tolla tarkotan sitä, että täällä monen suunnitelmat kaatuu siihen ettei ole rahaa maksaa yliopistosta ja jos ottaa paljon lainaa sitä varten, koko elämä saattaa mennä sen lainan maksamiseen. Vaikka oli tosi suuri kunnia tavata uimarit (ja istua heidän välissä takapenkillä kotimatkalla), niin päälimmäisenä mulle jäi mieleen kuinka paljon töitä he teki saavuttaakseen tavoitteensa. Jos ei ekalla (tai tokalla) yrityksellä päässyt olympiakarsinnoista läpi, niin luvassa oli neljä vuotta lisää rankkaa (kirjoitin eka harkkaa, hard+rankkaa) työtä.

Tällä hetkellä haluan suorittaa lukion kunnolla loppuun, oppia puhumaan sujuvaa espanjaa, päästä oikikseen, mennä yliopistovaihtoon (joko Englantiin tai Espanjaan) ja valmistua yliopistosta hyvien papereiden ja toivottavasti pian työpaikan kanssa. Mä haluan luoda hyvän pohjan sille, että voin vanhempana elää mukavaa elämää, tehdä mun unelmien työtä, matkustaa, asua ulkomailla ja ylipäätään olla onnellinen. Mun suurin tavoite tällä hetkellä on elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä.

Täällä ollessa mulla on tosi harvoin huonoja päiviä. Mun ei oo montaa kertaa aamuisin ollut vaikea nousta ylös sängystä ja musta on oikeesti tosi kiva mennä kouluun ja oppia uutta, oli se sitten Amerikan historiaa tai valokuvausta. Nautin mun elämästä täällä tosi paljon ja kaikki se on vaan mun positiivisen asenteen ansiota. Oon alusta asti tiedostanut että mun aika täällä on rajallinen ja oon elänyt sen mukaan. Kun mun kahden kuukauden jälkeen pitää lähteä, voin rehellisesti sanoa että oon nauttinut ihan jokaisesta päivästä ja yrittänyt parhaani mukaan tehdä tästä mun elämän parhaimman vuoden. Haluan pitää tätä samaa asennetta yllä Suomessakin. Siellä mun ei oo aina niin helppoa herätä koulua varten tai nauttia matikantunneista, mutta toivottavasti tän vuoden kokemusten ja kaiken oppimani avulla sekin muuttuu vähän helpommaksi.

Mua on vähän aikaa pelottanut että ensi kesän jälkeen mulla ei oo oikeen mitään odotettavaa. Kuitenkin mä uskon että jos pidän mun tavoitteet mielessä on normaali arkikin paljon motivoivampaa ja sen takia oonkin nyt asettanut aika paljon tavoitteita. Ton oon huomannut toimivan täällä, vaikka tälle vaihtovuoden ajalle asetetut tavoitteet olikin vähän lyhytaikaisempia (mutta pitkäkestoisia), on ne auttanut mua elämään hetkessä ja olemaan positiivisella asenteella.

PROM 2K15

Lauantaina meillä oli vihdoin kauan odotettu prom. Sanon jo etukäteen että mulla on kuvia vaan alusta, koska menin kahden eri ryhmän kanssa ja kuvaukset meni vähän ristiin, mutta saan valokuvaajan promissa ottamat kuvat parin viikon päästä :)











(Kaikki kuvat mun hostäidin Teresan ottamia)

Aamupäivällä menin spring football peliin mun hostisän kanssa ja sieltä tultua mentiin Carissan luo laittautumaan. Kavereiden kanssa laittautuminen on ainakin mun mielestä yksi parhaista jutuista promissa. Vähän ennen viittä Carissan äiti ja mun hostäiti tuli ottamaan meistä kuvia ja sen jälkeen mentiin Karynnin luokse vähäksi aikaa.

Itse prom oli jossain juhlatilassa vähän Lincolnin ulkopuolella, joka oli tosi kiva. Päästiin sinne vähän yhdeksän jälkeen ja oli tosi hassua nähdä myös opettajia siellä kivasti pukeutuneina ja meitä vastaanottamassa. Kerroin aiemmin kuinka meidän homecomingissa oli tosi hyvää musiikkia, ja tälläkin kertaa musiikin suhteen oli onnistuttu tosi hyvin! Koulutanssit on täällä niin kivoja, koska kaikki oikeesti tanssii ja meillä on aina myös sellaisia yhteistansseja joihin kaikki tietää askeleet. Muistan myös kun homecomingissa tunsin vaan muutaman ihmisen, mutta tällä kertaa suurin osa oli tuttuja ja oli tosi ihanaa viettää aikaa kavereiden kanssa.

Promin jälkeen menin vaan mun kavereiden kanssa vaihtamaan vaatteet ja sen jälkeen mentiin koululle post promiin. Post promin idea on oikeestaan se, että opettajat ja vanhemmat ei halua lastensa menevän juomaan yms, joten sen takia koululla järjestetään tekemistä. Post prom oli oikeestaan tosi kiva, mutta olin vaan niin väsynyt kokoajan ja tuntui ihan hassulta istua koulun liikkasalin lattialla kolmelta aamuyöllä. Kotiin pääsin kolmen ja neljän välillä ja vaikka olinkin tosi väsynyt, oli tää taas yksi parhaista päivistä täällä!

Life Lately

Täällä on niin kesänen sää!! Viimeset pari viikkoa oon ollut niin hyvällä tuulella ton sään takia. Tuntuu etta mun mieliala riippuu niin paljon säästä ja viimeset pari viikkoa on sujunut tosi hyvin :) Kuitenkin varsinkin keväällä sää Nebraskassa on tosi vaihtelevaa ja peräkkäisinä päivinä voi hyvin olla pakkasta, sataa ja olla helle, joten saa nähdä jatkuuko tälläinen sää.


Pari viikkoa sitten mentiin tänne avattuun trampoliinipaikkaan Carissan, Breannan ja Charlien kanssa. Oltiin siellä lähinnä pikkulasten keskellä, mutta nähtiin muutamia ihmisiä meidän koulusta ja meillä oli tosi hauskaa! Toi oli periaatteessa vaan tosi iso rakennus ihan täynnä trampoliineja ja erilaisia aktiviteetteja.


Valokuvaustunnilla ollaan oltu ulkona ottamassa kuvia tällä viikolla ja meidan koulu on kylla niin kivan näköinen! Tää rakennus taisi just täyttää sata vuotta, mutta toinen osa koulusta on viela 50 vuotta vanhempi.


Yleensä perjantaisin meen kavereiden kanssa ulos lounaalle ja viimeaikoina ehdoton lemppari on ollut Chipotle. Toi paikka on niinkun meksikolaista pikaruokaa ja niiiiin hyvää! Ehdottomasti kannattaa käydä jos sattuu olemaan Jenkeissä :)


Viimeaikoina mun elämä on lähinna koostunut tennistreeneista ja matseista. Tällä viikolla meillä oli kolme matsia, maanantaista keskiviikkoon. Aluksi olin tosi hermostunut, mutta pelit on oikeestaan ihan kun treenejä sillä erolla etta pisteillä on oikeesti merkitystä. Tiistaina voitin mun pelit 6-1 ja 6-0 josta oon tosi ilonen. Oon myös saanut pelata doubles mun kaverin Breannan kanssa joka on ollut tosi kivaa!


Nää kuvat ei tuo Nebraskan taivaalle oikeutta, koska täällä on oikeesti maailman kauneimmat auringonlaskut ja taivas. Hyvä puoli siinä että Nebraska on niin tasainen on se, että pystyy näkemään "molemmat puolet" auringonlaskusta samaan aikaan. Ajettiin noin tunnin päähän tennismeettiin tiistaina ja peltojen keskellä ajaessa tulee aina jotenkin tosi rauhallinen fiilis.