A Good Story Has No Ending

Eilen loppui virallisesti cross country. Mulla oli tosi haikea fiilis ja monet itki eilen olleen osavaltion välisen kilpailun jälkeen. Vaikka en pystymytkään juoksemaan muutamaan viimeiseen viikkoon, oli cross country ja meidän joukkue silti tosi suuri osa mun vaihtovuotta. Vaikka kausi loppui, niin silti mulle jäi siitä käteen paljon uusia kavereita ja paljon muistoja.




Becca, Cassidy, Mä, Maluba ja Melia!

Ennen jokaista meettiä meillä on aina team dinner / pasta feed, jossa tankataan mahdollisimman paljon hiilareita. Viimeinen dinner pidettiin torstaina meidän kotona ja melkeen kaikki tuli paikalle, myös valmentajat, vaikka vaan kaksi meidän joukkueesta juoksi eilisissä kisoissa. Ei saatu vapautusta koulusta meettiä varten, mutta kuitenkin haluttiin parin mun kaverin kanssa tosi paljon mennä katsomaan meidän joukkuelaisten juoksua. Mun hostäiti antoi mulle luvan jättää koulun väliin, mutta meillä ei kuitenkaan ollut kyytiä kisoihin, joten päätettiin vaan jättää ne välistä. Pelattiin myös amerikkalaista jalkapalloa meidän pihalla ja kuulemman oon luonnonlahjakkuus sen pallon heittämisessä. Monet viipyi illalla tosi pitkään ja kun saatiin mun hostvanhempien kanssa siivottua, kello oli jo lähemmäs kymmenen.







Seuraavana aamuna heräsin viideltä Cassidyn viestiin. "We. Are. Going. Pack your bags!" Cassidy oli saanut luvan vanhemmiltaan ajaa meettiin, joka oli tosi kiva! Menin aamulla kouluun kahdeksi ekaksi tunniksi, jonka jälkeen lähdettiin Cassidyn ja Maluban kanssa Kearneyyn, joka on kolmen tunnin ajomatkan päässä. Perille päästyä käytiin hakemassa Subista ruokaa ja ajettiin läheiselle golfkentälle, jossa kisat pidettiin. Tavattiin siellä muita meidän joukkuelaisia, jotka oli myös tullut kannustamaan. Perjantai oli tosi lämmin päivä, lämpötila kohosi melkeen 30 asteeseen ja rusketuin (paloin) taas ihan kivasti. Toi oli kaikista isoin meetti tähän asti, koska siellä oli juoksijoita jokaisesta Nebraskan high schoolista ja monta kertaa meillekkin toivotettiin onnea, vaikka ei edes juostu. Frank ja Cody juoksi molemmat tosi hyvin ja sijoittui mitaleille. Meidän joukkue ei muuten ole kauheen hyvä, mutta molemmissä tyttöjen ja poikien joukkueessa on noi tähtijuoksijat. Oon myös tän kauden aikana oppinut tykkäämään cross countrysta lajina tosi paljon. Se on varmaan yksi mielenkiintoisimmista lajeista katsoa ja tykkään myös katsoa ihmisiä, jotka katsoo cross countrya. Radan aikana on tietyt parhaat paikat, joissa kannattaa seistä katsomassa, joten aina juoksijoiden ohitettua tietyn paikan, iso joukko ihmisiä juoksee henkensä edestä jollekkin toiselle paikalle, jotta ehtii ennen ensimmäistä juoksijaa. Lähdettiin neljän jälkeen ajamaan takaisin Lincolniin ja road tripin lopussa nähtiin niin kaunis auringonlasku. En tajunnut ottaa yhtään kuvaa siitä, mutta en oo varmaan koskaan nähnyt niin upeeta auringonlaskua! Pääsin kotiin seitsemän aikaan, jonka jälkeen oltiin vielä hetki meillä ennen kuin Cassidyn ja Maluban piti lähteä kotiin. Mulla oli tosi kiva päivä ja tän ansiosta sain melkein kolmen päivän viikonlopun. Yksi hyvistä puolista täällä on se, että monilla mun ikäisillä on auto ja sillä pääsee liikkumaan helposti, vaikka välimatkat onkin pitkiä. Oon myös tosi iloinen että mun hostvanhemmat päästää mut aina menemään kaikkialle kavereiden kanssa ja oon muutenkin onnistunut tosi hyvin tasapainottamaan mun vapaa-ajan perheen ja kavereiden välillä.

October Through My Phone #2

1. Mun nuorempi hostsisko on alkanut kattomaan englanninkielisiä Muumeja Youtubesta / 2. Tässä kävelymatkan päässä on ihana ravintola, jossa käytiin Carolinen kanssa viikonloppuna lounaalla / 3. Selfie gorillan kanssa! / 4. Täällä monet menee koulun jälkeen kahviloihin tekemään läksyjä ja hengaamaan kavereiden kanssa. Tykkään tosta tosi paljon, koska läksyjen tekeminen ei tunnu yhtään niin rankalta :)


1-2. Käytiin viikko sitten Lucianan kanssa shoppailemassa ja tuli ostettua ihan kivasti vaatteita... En kuitenkaan pakannut kovinkaan paljon lämpimämpiä vaatteita kun tulin tänne, joten shoppailu tuli ihan tarpeeseen / 3. Leffailta shoppailun jälkeen / 4. Carissan ollessa Bostonissa syyslomalla hoidin heidän perheen kissaa parin päivän ajan


1-2. Paketti Suomesta! / 3. Melkein samana päivänä tuli mun tilaama talvitakki postissa / 4. Yksi leikeistä Isabelin Frozen-teemaisilla synttäreillä oli "kiinnitä kruunu Elsaan", ja piirsin ja väritin tota varmaan 3 tuntia


1. Bonfire night / 4. Ihanat säät jatkuu vieläkin


Vähän fiilistelyä tulevasta matkasta! Lähdetään Annan kanssa tammikuun lopussa Hawaiille viikoksi. Enää reilu 100 päivää jäljellä ja oon niin innoissani!!

Why is Nebraska so boring?

Omaha Zoo

Mulla oli maanantai ja tiistai syyslomaa, joten tiistaina ajettiin Claran ja hänen hostperheen kanssa Omahaan eläintarhaan. Toi eläintarha oli Trip Advisorin mukaan äänestetty maailman parhaaksi eläintarhaksi ja olin kuullut monilta, että toi on tosi hyvä paikka. Koko paikka oli tosi iso ja siellä olisi saanut kulutettua parikin päivää, mutta yhden päivän aikana ehdittiin kuitenkin näkemään aavikko, sademetsä, akvaario, kissaeläimet, gorillat ja perhosia. Aavikko ja sademetsä oli sellaisten jättimäisten kupolien alla olevat tilat, joissa oli eläimiä vapaina, mutta myös aitojen takana. Siellä sai kävellä ihan vapaasti ja yhdessä vaiheessa lepakko lensi ihan mun naaman edestä. Molemmissa paikoissa oli myös tosi kuuma ja sademetsässä vielä tosi kosteakin, joten olo oli ihan kuin paikan päällä. Oon ollut aika monessa eläintarhassa ulkomaillakin, mutta toi oli ehdottomasti paras jossa oon ikinä ollut! Näin monia eläimiä, joita en ollut koskaan nähnyt ja toi oli tosi "aidon" tuntuinen paikka, jos niin voi eläintarhasta sanoa. Meillä oli tosi kiva päivä ja tohon oli hyvä lopettaa syysloma :)

October Through My Phone

1. Hyvin menneen meetin jälkeen meidän valmentaja teki jäistä sydämen maahan / 2. Ja kesä jatkuu! / 3. Nebraskaaa / 4. Maeghan ja mä. Täällä ihmiset muuntelee nimiä tosi paljon, koska ne ei halua antaa lapsilleen samaa nimeä kuin muille, joten toikin nimi on muunnos Meghanista


1. Peanut butter, jota en ollut ennen maistanut, mutta nyt voisin vaikka elää sillä / 2. Yhtenä aamuna kun herättyä menin vessaan hostäiti oli kirjoittanut ton peiliin / 3. Pieni kurpitsa / 4. Mun ja Isabelin kuva ilmestyi tonne taululle ennen lentopallopeliä, mutta en ehtinyt ottaa siitä kuvaa...


1. Clara ja saksalainen vaihtari Celine / 2. US History, oon aina ihan innoissani kun jossain mainitaan Suomi / 3-4. Homecomingista vielä pari kuvaa, Melia & Charlie


1. Viime viikolla täällä oli ihan jättimäinen kaksois sateenkaari, josta pystyi erottamaan kaikki värit! / 2. Ulkona valokuvaustunnilla / 3. Kuva-analyysi enkussa... Kuva-analyysi Suomen lukiossa ei ollut mun lempparijuttu ja englanniksi se on vielä vaikeampaa / 4. LHS you knowww


1. Eclipse! Ei näytä yhtään niin hienolta kuvassa kuin luonnossa, mutta kuu oli ihan punainen ja tosi iso! / 2. S'mores, yksi näiden marsuista. Oon päässyt mun pelosta yli ja nyt uskallan jopa nostaa noi marsut häkistä pois / 3. Illanviettoa w/ Juice Stop & rhetorical analysis / 4. Fields of Faith, johon mentiin Carissan kanssa yksi ilta. Oli tosi hassua istua keskellä futiskenttää pelaamassa pelejä ja laulamassa, mutta meillä oli tosi kivaa!


1. Yksi aamu hostisä yllätti meidät ja kävi hakemassa smoothiet aamupalaksi / 2-3. Voitte vaan kuvitella mun ilmeen kun näin Lumenen tuotteita meidän lähimmässä Walgreensissä! / 4. Mun puhelimessa oli about 100 kuvaa perjantain lunchin jälkeen


1. Pioneers Park oli ihanan näköinen lauantai-aamuna. Pe-la yö meni pakkasen puolelle ja lauantaina jouduin ekaa kertaa käyttämään takkia / 2-3. Osallistuin Isabelin kanssa ala-astelaisille järjestettyyn mailin mittaiseen Pumpkin Runiin 


1. Kuva Pumpkin Runin aloituksesta. Käveltiin Isabelin kanssa, koska mulla on rasitusmurtuma ja Isabelin solisluu murtui pari viikkoa sitten... / 2. Vuoden viimeinen Farmers Market keskustassa / 3. Lincolnin keskustassa on sellanen vanhempi alue, Haymarket, ja kaikki rakennukset siellä muistuttaa jotain vanhaa amerikkalaista kaupunkia / 4. Skate Zone! Toi paikka oli tosi amerikkalainen ja mulle tuli ihan mieleen 80-luvun leffat

Your Attitude Determines Your Direction

Oon ollut täällä jo yli kaksi kuukautta ja en oo koskaan ollut näin kauaa pois kotoa (vaikka oon täälläkin kotona). Sopeuduin tänne heti alusta alkaen tosi hyvin, sillä mun hostperheen elämäntavat on tosi samanlaiset kuin mun perheen Suomessa. En ole oikeastaan kokenut mitään liian yllättävää näiden kahden kuukauden aikana. Kaikki lähti rullaamaan alusta alkaen tosi hyvin. Kuitenkin viime viikko oli vähän hankalampi ja parina aamuna heti ensimmäinen ajatus oli "tälläistäkö se tulee olemaan koko vuoden ajan". Tiedän, että tää vuosi tulee olemaan ihan normaalia arkea ja oon tyytyväinen, että koin arjen alusta alkaen ihan normaalina. Oon myös alkanut miettimään, että missä vaiheessa ne vaihtovuoden hankaluudet tulee vastaan. Kaikki on sujunut täällä paljon paremmin kuin odotin. Ei täällä eläminen tietenkään yhtä helppoa ole kuin Suomessa ja on täällä niitä huonojakin päiviä ollut. Viime viikonloppuna mulla oli oikeastaan ekaa kertaa koti-ikävä, joka alkoi ihan pienestä asiasta, mutta jatkui melkein koko viikonlopun. Myöskään ensimmäistä koulupäivää en haluaisi elää uudelleen eikä mun tämänhetkinen loukkaantuminen kauheasti piristä arkea, mutta täällä ollessani oon oppinut arvostamaan arjen pieniä asioita ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Kavereiden saaminen on tosi vaikeeta, mutta oon kiitollinen Carissalle ja Elizabethille, koska he ovat ottaneet mut mukaan ja musta on tullut kavereita heidän kavereidensa kanssa. Valitin aina Suomessa kuinka paljon mun sisarukset riitelee, mutta ihan samanlaista se on täälläkin. Suomalaiset ei ehkä ole niin avoimia ja ystävällisiä kuin amerikkalaiset, mutta täällä puhutaan tosi paljon ihmisistä selän takana. En koe minkään eroavaisuuksien olevan väärin, jotkut asiat eri puolella maailmaa on pakostikin erilaisia. Huolimatta vähän huonommasta viime viikosta, oon kokenut mun elämän parhaimpia hetkiä täällä ja tää viikko on sujunut jo paremmin :) Oon kuitenkin täällä ollessani tajunnut, kuinka mahtavaa mun elämä Suomessa on ja kuinka kiitollinen voin olla kaikista asioista siellä. Sama juttu pätee mun elämään täällä, ja voin oikeasti sanoa eläväni mun unelmaa täällä joka päivä. Vaikka arki täälläkin on tullut vastaan, joka päivästä löytyy jotain hyvää. Yksi päivä heti ensimmäiseen luokkaan tullessani kuulin "you look so nice today", joka sai mut heti piristymään. Economics tunnilla luettiin artikkelia netistä ja sen jälkeen aloin miettimään, että miksi luin suomen kielisen artikkelin. Avasin nettisivun uudestaan ja tajusin, että artikkeli oli englanniksi, mutta oon vaan sisäistänyt englannin kielen niin hyvin, ettei oikeastaan tarvitse miettiä mitä lukee, kuulee tai sanoo. Toi sama juttu on tapahtunut mulle useamman kerran ja tuntuu tosi hyvältä huomata oman kielitaidon kehittyneen! Toisaalta huono puoli on etten tällä hetkellä ajattele selvästi millään kielellä, joten enkun esseiden tekeminen on aika hankalaa kun pitäisi muodostaa hyviä lauseita, mutta ei saa mitään mieleen.

Mä vaihdoin pari viikkoa sitten muutaman kurssin, jotta saisin otettua AP Englannin mun lukujärjestykseen. Ennen tota pelkästään mun puhuminen oli kehittynyt, mutta nyt jo mun sanavarasto on kasvanut tosi paljon ja en oikeastaan tee enää kielioppivirheitä, koska kirjoitetaan tolla kurssilla tosi paljon. Mun englanninope on ihan mahtava ja tällä viikolla kun mun piti pitää esitelmä mua ei jännittänyt ollenkaan, koska myös meidän ryhmä on tosi kannustava. Yleensä myös kuulee vaihtareilta miten helppoa koulu Jenkeissä on, mutta täällä saa koulunkäynnistä helposti paljon vaikeampaa kuin Suomessa, vaihtareilla ei yleensä vaan oo niitä vaikeimpia kursseja.

Tuntuu myös hassulta sanoa tälleen, mutta oon oikeasti ansainnut Carissan ystävyyden. En missään vaiheessa pitänyt sitä itsestäänselvyytenä ja aluksi mua pelotti että nähdään vaan aamuisin kun ajetaan kouluun, mutta meistä on tullut tosi hyviä kavereita. Vietetään paljon aikaa yhdessä ja keskiviikkona mentiin fca-clubin Fields of Faith tapahtumaan. Istuttiin muiden meidänikäisten kanssa jalkapallokentällä myöhään illalla ja kuunneltiin puhujia (speakers). Samaan aikaan nähtiin eclipse, eli kuu muuttui kokonaan punaiseksi. Mulla oli tosi hyvä olo ja sanoin miten surullista on kun saan tehdä kaiken täällä vaan kerran. Sen jälkeen Carissa sanoi "at least you get to do it once". Tolla periaatteella oon yrittänytkin elää joka päivä ja oon onnistunut elämään hetkessä paremmin kuin Suomessa.

Cross country kausi loppuu viikon päästä, vaikka mun kausi jäikin vähän lyhyeen. Kävin tänään lääkärissä kun kipu jalassa ei kuukaudenkaan jälkeen helpottanut, ja nyt mulla jatkuu tauko liikunnasta rasitusmurtuman takia. Mä en oo vielä ihan varma mitä aion tehdä talvella, mutta vaihtoehdot on indoor soccer ja teatteri, tai pelkästään uinti. Jos mun jalka kestää aloitan luultavasti soccerin, koska treenit ois vaan pari kertaa viikossa niin mulla jäisi aikaa muullekkin. Toisaalta uintijoukkueessa on tosi paljon mun kavereita, mutta en oo ihan varma jaksanko uida joka päivä, koska se ei oo mikään mun lempilaji.

Päätin myös vähän aikaa sitten, että haluan osallistua graduationiin mun kavereiden kanssa ja käytin keskiviikkona yli tunnin koulun jälkeen etsien oikeita ihmisiä joilta voisin kysyä asiaa. Kävin kaikissa koulun toimistoissa/kanslioissa, joissa mulle kerrottiin että voin osallistua, mutta mitään virallista ei luvattu. Vihdoin mut ohjattiin oikeaan toimistoon, jossa tosi kiireinen työntekijä sanoi mulle aika ilkeästi etten voi tehdä sitä, koska mulla ei ole vaadittavia kursseja valmistumiseen. Yritin selittää etten halua valmistua mitenkään virallisesti, mutta haluan vaan osallistua seremoniaan ja heittää hatun ilmaan samaan aikaan mun kavereiden kanssa. Mulla oli jo itku silmäkulmassa kun mua ei kuunneltu ja alkoi turhauttamaan tosi paljon, mutta sain viiden minuutin jankkaamisen jälkeen vihdoin luvan kirjoittaa rehtorille viestin ja kertoa miksi haluan osallistua graduationiin. Sain tänään myöntävän vastauksen, mutta asia pitää vaan varmistaa koulupiirin viranomaisilta. Tää on vaan yksi esimerkki miten vaikeita joistain asioista täällä tehdään, mutta oon ilonen että näin vaivaa ton asian eteen, koska high schoolista valmistuminen on yksi sellaisista asioista jotka todella haluan tehdä tän vuoden aikana jos vaan mahdollisuus tulee.

Tästä tuli tosi sekava postaus kun suomi ei oikeen suju ja asiaa on paljon. En oo vähään aikaan kirjoittanut kunnolla kuulumisia, joten tää oli vaihtelun vuoksi vähän erilainen postaus :)

Pumpkin Patch

Viime viikonloppuna ajettiin maatilalle noin puolen tunnin päähän Lincolnista. Reissun tavoitteena oli valita kaikille kurpitsat halloweenia varten kaiverrettavaksi. Sää oli tosi ihana ja viihdyttiin tuolla paikassa koko iltapäivä. Päästiin traktorin kyydissä keskelle kurpitsapeltoa, jossa saatiin valita omat kurpitsat. Sen lisäksi syötiin lounasta ja kierreltiin ympäri tota paikkaa. 

Halloween on varsinkin Carolinelle ja Isabelille tosi iso juttu, joten ollaan alettu valmistella sitä tosi ajoissa. Torstaina kun tulin koulusta kotiin koko talo oli täynnä koristeita ja Isabelin halloweenasua on valmisteltu jo elokuusta lähtien. Tilattiin koko perheelle asut halloweeniksi ja annoin Isabelin päättää mun asun, joten saa nähdä mitä sieltä tulee... Molemmat tytöt on ihan hulluina Frozeniin, joten mulla on aika hyvä arvaus mikä mä aion olla tänä halloweenina.

(Nää kuvat on pääosin hostisän kamerasta, mutta laatu huononi tosi paljon kun latasin ne tänne...)