My Christmas Break so Far

Joululoma on mennyt tosi nopeesti ohi ja tuntuu että oisin just äsken kirjottanut tänne blogiin. Jatketaan kuitenkin siitä mihin viimeksi jäin. Maanantaina menin vielä treeneihin, mutta sen jälkeen tulin kipeeksi ja oon vieläkin vähän flunssainen. En oikeen muista päiviä, mutta käytiin viikon alussa tekemässä viimeiset jouluostokset ja leivoin myös pullaa kun hostäiti löysi kaardemummaa Targetista. Ollaan myös käyty tosi usein luistelemassa ja mullakin alkaa vanhat taidot palailemaan aika hyvin takaisin, sillä oon luistellut nyt enemmän kuin edellisinä talvina yhteensä.

Jouluaattoaamuna skypettelin kotiin ja iltapäivällä käytiin luistelemassa. Jouluaatto ei ollut meillä mitenkään erikoinen, mutta saatiin avata illalla yhdet lahjat. Katottiin myös jotain dokumenttia Suomesta, joka oli mun mielestä tosi tylsä, mutta hostien mielestä kiinnostava. Mun ois oikeesti pitänyt tulla aiemmin kirjoittamaan, koska en oikeestaan muista mitä tehtiin haha. Jouluaamuna Caroline herätti mut ekan kerran puoli kuudelta, mutta sain onneksi nukkua seitsemään asti ennen lahjojen avaamista. Ekana avattiin joulusukat, josta sain kaikkea pientä (aurinkorasvaa, lahjakortin, joulukoristeen, karkkia...) ja sen jälkeen avattiin varsinaiset lahjat. Lahjojen avaamiseen kului lähemmäksi pari tuntia, sillä Isabel valitsi jokaiselle yksitellen paketin avattavaksi ja lahjoja oli jokaiselle ihan kiitettävästi. Sain mielestäni ihan liikaa lahjoja hostvanhemmilta... Isabel oli aiemmin paljastanut mulle osan lahjoista (hostvanhempien ostamat), mutta joulupukki toi vielä puolet lisää. Myös hostperhe tykkäsi mun ostamista lahjoista josta olin tosi helpottunut. Ostin kuitenkin koko perheelle yhteiseksi Alias -lautapelin ja Joulutarina -leffan (molemmat suomalaisia mutta löytysin enkuksi). Hostvanhemmille tilasin Walmartin kuvapalvelusta mukit, joissa oli kollaasit perhekuvista, sekä lisäksi annoin Pentikin koristeen/kynttilänjalan ja juustohöylän. Lahjojen avaamisen jälkeen alettiin tekemään lounasta ja mäkin tein porkkanalaatikkoa joka onneksi maistui ihan hyvältä. Täällä panostetaan paljon enemmän Thanksgiving dinneriin, joten jouluna oli vaan kinkkua, perunamuusia, porkkanalaatikkoa ja kurpitsapiirakkaa. Ruuan jälkeen lähdettiin koko perhe kävelylle ja ei kyllä tuntunut yhtään joululta, koska lämpöä oli yli 10 astetta ja aurinko paistoi.



Perjantaina käytiin luistelemassa ja leffassa katsomassa Into the Woods, joka oli tosi hyvä, vaikka en yleensä kauheesti tykkää satuihin perustuvista leffoista. Eilen aamulla kävin YMCA:lla uimassa ja salilla, ja illalla mentiin ulos syömään ja luistelemaan keskustassa olevalle ulkojäälle. Mentiin vielä vähän myöhässä naapureille katsomaan Holiday Bowl, joka oli Nebraskan ja South Carolinan peli. Tänään aamulla menin myös uimaan ja iltapäivällä luistelemaan tosi nättiin paikkaan ulkojäälle ja nyt olisi suunnitelmissa mennä katsomaan uusin Nälkäpeli. Täällä on niin ihanaa käydä leffassa koska liput on halpoja ja salitkin on aina puoliksi tyhjiä.

Winter Ball

Mun loman alun kohokohta oli Winter Ball, joka järjestettiin Lincolnin country clubilla lauantaina. Meidän koululla ei ollut mitään erillistä formalia, mutta ton country clubin jäsenet järjesti tapahtuman kutsutuille kaikista Lincolnin high schooleista. Paikalla oli ehkä reilu sata ihmistä ja toi ball oli tosi virallinen "sisäpiirin" tilaisuus. Mun mielestä oli myös tosi kiva että pukukoodi oli pitkä mekko, koska tuntui paljon juhlavammalta. (Mua vähän säälittää tää kuvien vähäinen määrä, mutta saan myöhemmin parempia kuvia!)


Carissa ja Elizabeth

Charlie ja Monica

Ryley, Carissa ja Karynn

Lauantaina laittauduttiin Carissan kanssa meillä, jonka jälkeen mentiin Charlien luo ottamaan kuvia. Sinne tuli aika paljon ihmisiä eri kouluista ja myös monien vanhemmat oli tullut juhlavasti pukeutuneina paikalle. Monilla vanhemmilla oli kamerat mukana, joten toivottavasti saan kohta myös niiltä kuvia. En oikeestaan tiennyt yhtään mitä odottaa tolta illalta, mutta en kuitenkaan joutunut pettymään. Kuvien jälkeen ajettiin country clubille, jossa meidän nimet kysyttiin ovella ja samalla saatiin jättää takit narikkaan. Sen jälkeen meidät ohjattiin suureen saliin, joka oli koristeltu talviteemaisesti ja istumapaikat oli etukäteen määrätty. En tullut ottaneeksi yhtään kuvaa koristeluista, mutta toivottavasti saan pian kuvia joltain toiselta. Meille tarjoiltiin alku- ja pääruoka, jonka jälkeen saatiin tanssia. Kerroin aiemmin kuinka meidän homecoming oli tosi onnistunut, mutta tää Winter Ball vastasi lähinnä muiden vaihtareiden kuvauksia niiden homecomingeista. Musiikkiin ei ollut kauhean helppo tanssia ja joidenkin jenkkien tanssityyli oli vähän kyseenalainen... Meidän porukalla oli kuitenkin tosi kivaa ja tajusin kuinka ilonen oon että saan olla Lincoln High Schoolissa. Muut vieraat oli pääasiassa East, Southeast, Southwest high schooleista, jotka on ns. rikkaiden kouluja ja ihmiset siellä ei oo välttämättä kaikista ystävällisimpiä. Meidänkin koulusta kutsutut oli lähinnä IB-linjalaisia, eli näiden mielestä "parempia" ihmisiä. Mun mielestä on vähän harmi että täällä näkyy rikkaiden ja köyhien erottelu paljon enemmän kuin esim Suomessa. Koko tilaisuus kuitenkin loppui vähän 11 jälkeen illalla, jonka jälkeen mentiin vielä syömään piirakkaa Village Inniin. Keskiyöllä juhlavaatteissa rekkakuskien keskellä syöminen kavereiden kanssa oli kyllä illan kohokohta. Kotiin pääsin vasta yhden aikaan, joten olin tosi väsynyt sunnuntaina. Musta on niin kiva että mun hostvanhemmat on suht rentoja ja saan olla täälläkin myöhään ulkona.

December Through My Phone #2

1. Vietin yhen iltapäivän kuvisluokan dark roomissa kehittämässä kuvia. Oli tosi kivaa saada itse otetut ja teetetyt kuvat valmiiksi / 2. Mun kaveri psykantunnilta ajatteli että mulla on varmaan koti-ikävä näin ennen joulua, joten hän leipoi mulle keksejä. Ei tällästä vaan Suomessa kauheen usein tapahdu! / 3. Valmiita kuvia / 4. Välillä ärsyttää kun täällä pitää olla passi kaikkialle... Lähdin koulusta tunnin myöhässä niin mun piti pyytää passi että pääsin ovista ulos


1. Ollaan leikitty lähiaikoina paljon muovailuvahalla / 2. Osa päivistä on vieläkin tosi lämpimiä / 3. Uima-altaasta kiipeeminen ei oo ihan mun juttu... / 4. Hostäiti yllätti mut ja Isabelin aamupalalla viime sunnuntaina, koska oltiin koko päivä kahdestaan kotona


1. Yksi päivä oli t-paita sää joka oli tosi hassua / 2. Breanna ja mä meetissä. 500 yardin uimareille pitää aina näyttää tollaisella kyltillä kuinka monta kierrosta on jäljellä / 3. Ennen ensimmäistä home meettiä kaikkien piti pukeutua siisteihin vaatteisiin koulupäivän ajaksi / 4. Meillä on jääkaapissa aina tuoreita marjoja ja hedelmiä namnam


1. Kiitos mummo!! Oli ihanaa vihdoin saada villasukat / 2. Jenkkien netflixissä on vähän liiankin iso valikoima koska leffan valkkaamiseen menee aina tosi paljon aikaa / 3. AP enkku on välillä tosi haastavaa / 4. Yksi kaupungin high schooleista jossa meillä oli meetti. Meidän koulu on kyllä kaikista kivoimman näkönen!


1. Breanna ja mä meetissä part kaksi / 2. Yhtenä yönä oli taas tullut lunta, joka kylläkin suli päivän aikana / 3. Carolinen voimisteluseura vuokrasi leffateatterista salin yksi ilta ja käytiin kattomassa Elf -joululeffa / 4. Oon niin innoissani Winter Ballista joka on tänään illalla


1. - / 2. Walgreens made my day! / 3. Shoppailua iltaa varten, oli tosi vaikeeta löytää kiva laukku ja toikin löytyi jostain ihan oudosta kaupasta / 4. Bath and Bodyworksin alennukset on ihan parhaita

This Is a Life I Don't Wanna Leave Behind

Ajattelin tulla kirjoittamaan kuulumisia, koska en oo vähään aikaan tehnyt tälläistä postausta. Tänään alkoi vihdoin joululoma finalsien jälkeen. Kaikki on ollut tosi stressaantuneita loppukokeiden takia, mutta musta on ollut vaan ihanaa nukkua aamuisin pidempään ja silti saada lyhyempiä koulupäiviä. Tänään kuitenkin mentiin viimeisten kokeiden ja treenien jälkeen Carissan kanssa tekemään viimeiset jouluostokset ja ostin myös pari juttua huomista Winter Ballia varten. Välillä tuntuu että olisi helpompaa asua pikkukaupungissa, koska välimatkat joidenkin kauppojen ja ostoskeskuksen välillä on aika pitkät ja ruuhkaa syntyy kun kaikki ajaa paikasta toiseen. Mutta en valita, täällä on tosi ihanaa asua! Kävin myös ekaa kertaa Walmartissa ja tykkään kyllä Targetista enemmän, sillä Walmartin valot aiheutti mulle päänsäryn. On muuten tosi hassua, että joka kerta kun meen mallille nään tuttuja koulusta, vaikka en ees tunne niin monia ihmisiä. Vaikka Lincoln onkin Espoon kokoinen kaupunki, on tää silti Jenkkien mittakaavassa pieni ja usein kuulee mun ikäisten valitttavan kuinka tyhmää on asua tälläisessä pikkupaikassa.

Mulla ei oo joululomalle mitään ihmeellisempiä suunnitelmia, loppuloma koostuu joulun ja uudenvuoden lisäksi lähinnä treeneistä ja kavereiden kanssa hengailusta. Mun hostperheellä on myös tapana pitää iso new year's eve party täällä kotona ja muutamia munkin kavereita on tulossa sinne. Oon saanut kaikki jouluostokset hoidettua ja enää pitäisi vaan paketoida lahjat. Meillä on joulukuusen alla jo iso kasa lahjoja, pitäisi noi omatkin saada sinne laitettua. Mua kanssa vähän pelottaa kuinka paljon rahaa mun hostvanhemmat on munkin lahjoihin käyttänyt, sillä kuusen alla on mullekkin jo monta pakettia...   

Viimeaikoina mulla on mennyt tosi hyvin. Uinnin aloittaminen oli paras päätös jonka oon täällä tähän mennessä tehnyt. Tää on oikeestaan aika ironista, koska vastustelin hirveesti uinnin aloittamista ja lupasin kokeilla jotta Carissa lopettaisi siitä jankkaamisen, ja nyt oon niin kiitollinen että päätin kokeilla. Tavallaan myös sen takia joulukuu on mennyt tosi nopeesti enkä oo edes ehtinyt sisäistää että kohta on joulu. Parin viikon päästä mulla tulee 5 kuukautta täyteen, joka on melkein puolet mun vaihtovuodesta. Oon muutenkin vähän kauhulla odottanut vuoden vaihtumista. Muistan kun viime uutena vuotena ajattelin että "tänä vuonna mä lähden", mutta nyt tilanne on ihan erilainen. Rehellisesti mä en halua lähteä täältä. Nebraskasta on tullut mulle koti samalla tavalla kuin Suomesta ja mua hirvittää jo nyt kuinka vaikeeta lähteminen tulee olemaan. Yleensä myös sanotaan kuinka joulukuu on vaihtareille vaikeeta aikaa, mutta mulle se on ollut kaikista paras kuukausi tähän mennessä. Tuntuu että kaikki asiat loksahti paikoilleen; löysin ne kaikista läheisimmät kaverit, sain uuden ihanan harrastuksen ja mulla ei ollut kertaakaan koti-ikävää.  

Sain myös jonkin aikaa sitten paluupäivät joista saan valita, ja näillä näkymin palaan Suomeen 24. kesäkuuta. En halua ees ajatella sitä vielä. Jouduin tänään jo "hyvästelemään" muutaman lemppariopettajan joiden tunteja mulla ei oo ens semesterissä. Onneksi parhaat tunnit enkku, hissa ja valokuvaus pysyy samana.  

You're Only One Swim Away from a Good Mood

Otsikko on täyttä totta. Aloitin siis marraskuun puolessa välissä uinnin koulun joukkueessa (jos joku ei sitä vielä tiennyt haha) ja nyt mulla on tarpeeksi kokemusta tehdä siitä oma postaus. Yksi ekoista asioista jonka Carissa sanoi mulle kun tavattiin ekaa kertaa oli "you should start swimming". En ollut koskaan edes harkinnut tota vaihtoehtoa, mutta ajatus kypsyi mun päässä koko syksyn ajan. Viikkoa ennen talvikauden alkamista oltiin shoppailemassa ja satuin sitten ostamaan uimapuvun. Ennen ekoja treenejä mua jännitti tosi paljon, mutta oikeastaan turhaan. Meidän koulu ei oo kauhean hyvä urheilussa, joten kaikki pääsee (yleensä) joukkueisiin. Ekoissa treeneissä mulle opetettiin alusta alkaen kaikki uintilajit, flipturn ja startit. Eka viikko tosi rankka, mutta siitäkin selvittiin.

Treenit meillä on maanantaista lauantaihin, kaksi tuntia kerrallaan. Aluksi oli tosi raskasta tottua tohon, koska ennen uintia en ollut pariin kuukauteen urheillut (enkä todellakaan uinut) rasitusmurtuman takia. Uintikunto parani kuitenkin tosi nopeasti ja oon myös kehittynyt tosi paljon. Meillä on myös kaksi kertaa viikossa dry land harjoitukset, eli juostaan ympäri koulua ja käydään salilla.

Meetit meillä on yleensä 1-2 kertaa viikossa, joka on mun mielestä tosi kiva. Meetit koostuu 12 eri eventistä, joista osa on yksilöllisiä ja osa viestejä (relay). Ite yleensä uin Medley breast/free, 50 free, 200 relay ja 400 relay, jos jotain kiinnostaa. Oon huomannut tosi paljon kehitystä, sillä ekassa meetissä olin huonoimmassa viestijoukkueessa, mutta kolmannessa meetissä pääsin samaan kuin Carissa, joka on tosi hyvä sillä Carissa on nopein meidän joukkueessa. Radan toisessa päässä on aina tosi paljon ihmisiä kannustamassa, koska vaan muutama ihminen on uimassa samaan aikaan. Toi on oikeestaan yksi mun lempparijutuista meeteissä, koska siellä ehtii viettää kavereiden kanssa paljon aikaa. Maanantain meetin jälkeen mulla ei edes ollut ääntä jäljellä, koska huusin niin kovaa.

Cross countryn joukkuehenkeä ei voi edes verrata meidän uimajoukkueeseen. Löysin yhden mun parhaista kavereista ja oon tullut paljon läheisemmäksi entisten kavereiden kanssa uinnin ansiosta.
Mä en todellakaan olisi voinut kuvitella itseäni uimassa, mutta oon tosi ilonen että päätin kokeilla. Koulu-uinnit on aina tuntunut ihan hirveiltä, mutta nyt en voi kun kiittää mun yläasteen liikunnanopea, kenen ansiosta mulla oli edes hyvä pohja uinnille.

Team Night

Vähän aikaa sitten päätettiin järjestää uintijoukkueelle bonding ilta, joten eilen kokoonnuttiin vähän alle 20 joukkuelaisen kanssa Carissan luokse. Kun täällä kuulee sanan "party", se tarkoittaa lähinnä ruokaa ja pelejä, joten niistä meidänkin ilta koostui. Täällä on muutenkin tosi tyypillistä pelata kavereiden kanssa lautapelejä yms, joka on ihan erilaista kuin Suomessa. Pelattiin myös melkein kaksi tuntia mulle ihan uutta peliä, jonka aion viedä Suomeen asti, sillä meillä oli tosi hauskaa sitä pelatessa. Säänöt oli niinkin yksinkertaiset, että kaikki istui parin kanssa peräkkäin piirissä, mutta yksi pelaaja oli ilman paria. Tää pelaaja sanoi kahden etummaisena istuvan ihmisen nimet, jonka jälkeen ne yritti karata, jonka niiden pari yritti estää. Se jonka pari onnistui karkaamaan ensimmäisenä, joutui seuraavaksi sanomaan kahden ihmisen nimet. Ton pelin jälkeen kaikki oli sitä mieltä, että oli paljon rankempaa kuin meidän dry land (oheis) harjoitukset treeneissä. "At least we are very bonded now", kuuli monen sanovan.
Oon varmaan aiemminkin sanonut tästä, mutta meidän swim team on ihan paras ja oon tosi innoissani loppukaudesta!

December Through My Phone

1. Koulun pihalta treenien jälkeen / 2. Välipalaa namnam, mulla näkyy varmaan joka postauksessa kuva peanut butterista.. / 3. Kauppareissulla / 4. Valokuvaustunnilla, meillä on nyt menossa vika projekti, jonka mä teen filmikameralla

1. Winter Ball -kutsu. Tuntuu hassulta kun toi tulee olemaann tosi virallinen tapahtuma ja kaikilla on pitkät mekot yms :-D / 2. Sneak peek mun mekosta / 3. Jostain syystä en kauheesti tykkää amerikkalaisesta suklaasta, mutta noi joulumaut on tosi hyviä! / 4. Leivottiin Carolinen kanssa keksejä ja saatiin siihenkin kulumaan monta tuntia

1. Luetaan niiin hyvää kirjaa tällä hetkellä enkussa! Ainoa ongelma on että jokaisen täytyy pitää sen pohjalta ns. oppitunti ja en tiiä yhtään mitä haluun tehdä / 2. Hostsiskon (11v) tietämys osavaltioista... / 3. Digital media projektia jee / 4. Itsenäisyyspäivän juhlintaa :-) 

1. Ennen meettiä mun lokeron oveen oli ilmestynyt tollanen, mutta tietenkin maanantaihin mennessä joku oli mennyt varastamaan sen / 2. Matkaevästä meetin jälkeen / 3. Mun eka meetti meni tosi hyvin ja olin yllättynyt kuinka paljon paremmin uin meetissä kuin treeneissä! Toisaalta sen seurauksena mut siirrettiin yksi rata ylemmäs ja nyt treenit on paljon rankempia.. xD / 4. Huskersien vika lentispeli viimeviikolla. Aika paljon tuli aikaa tuollakin kulutettua koska mun hostvanhemmat tykkää lentopallosta tosi paljon, joten oon myös ihan ilonen että kausi on loppu 

1. Luistelemassa perheen kanssa viime sunnuntaina / 2. Samaan aikaan tuolla näytettiin joululeffoja joiden katsominen ei kuitenkaan onnistunut koska jää oli ihan täynnä ja muita piti varoa koko ajan / 4. Matikka on täällä ihanan helppoa! 

It's a Privilege to Be Independent

"Today I feel blessed. During these four months I have made unforgettable memories, met new people, and become a part of an amazing family. I have also learned to appreciate my home country in a new way. Right now I feel so privileged to be a Finn. It's a gift to be born to Finland. It's a privilege to be born to a free, independent country. I love it here in Nebraska and I wouldn't want to spend my exchange year anywhere else, but change makes you see the place you came from with new eyes and extra colors. Today we celebrate Finland's 97th birthday and honor the veterans who fought for their lives to provide an independent country for us. Right now independence is as obvious as free college and free health care, but it wasn't obvious less than a hundred years ago. Not all countries are independent, not all nations have their own country. That's why I feel so grateful."

Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Oon aina arvostanut Suomea, mutta täällä ollessani arvostus on vaan kasvanut. Tällä hetkellä oon niin ylpeä että mun kotimaa on Suomi.

I'm Happy ♡

Oon tällä viikolla alkanut huomaamaan kuinka paljon vapaa-aikaa mulla oli cross countryn jälkeen. Uinnin alettua mun päivärytmi on taas ollut koulu, treenit, läksyt, nukkumaan. Musta tuntuu etten oo enää ollenkaan sosiaalinen tai ehdi viettää niin paljoa aikaa perheen kanssa, mutta en esim pysty keskittymään läksyihin muualla kuin omassa huoneessa... Myös postattavaa löytyisi tosi paljon, mutta aika ei vaan riitä. Varsinkin nyt semesterin loppupuolella on tosi paljon projekteja ja loppukokeetkin lähestyy. Joulukuu tulee olemaan mulle tosi kiireinen kuukausi, koska paljon tapahtumia on luvassa. Oon kuitenkin oppinut hyödyntämään ajankäyttöä paljon paremmin ja oon saanut tosi paljon motivaatiota opiskella vielä ahkerammin lukiossa ensi vuonna, koska työmäärä Suomessa ei oo lähellekkään sitä mitä oon täällä joutunut tekemään. Vaikka uinti viekin tosi paljon aikaa tykkään siitä tosi paljon ja oon kehittynyt jo parin viikon aikana ihan huimasti. Meillä on tosi kiva joukkue ja oon saanut paljon uusia kavereita ja etenkin tullut läheisemmäksi niiden kanssa jotka oli myös samassa cross country joukkueessa! Maanantaina kun onnistuin vihdoin tekemään kunnollisen flip turnin (joka oli mulle oikeesti tosi iso ongelma) seitsemän joukkuelaista istui katsomassa ja hurrasi mulle sen jälkeen. Ensimmäinen meetti on kuitenkin jo torstaina joka jännittää mua tosi paljon... Toisaalta tykkäsin cross country meeteistäkin tosi paljon ja ainakin uinnissa suoritusaika on lyhyempi haha.



Sunnuntaina alettiin koristelemaan koko talo joulua varten. Mulla oli aika paljon läksyjä jäljellä ennen lomalta paluuta ja ajattelin koristelun olevan ihan pikkujuttu. Loppujen lopuksi päädyttiin Carolinen kanssa raahaamaan 23 niin isoa laatikkoa etten voinut kantaa niitä yksin alakerrasta ylös. Mun laskujen mukaan meillä on tällä hetkellä kymmenen joulukuusta täällä kotona ja kaikki paikat on ihan täynnä koristeita, mutta kuulemman tää on vasta alkua. Oli muuten tosi hassua kun kaikki joulukuuset piti "kasata", koska meillä on aina ollut kotona oikea kuusi (joka on mun mielestä paljon tunnelmallisempi). Myös jouluvaloja on alkanut näkymään ulkona tosi paljon ja jenkkien ajattelutapa näyttää olevan "mitä värikkäämpi, sen parempi". Mun on ihan pakko sulkea verhot aina ennen kuin menen nukkumaan, sillä vaikka ulkona on pimeää niin jouluvalot tien toiselta puolelta loistaa vähän liian kirkkaina.


Oon myös päässyt hyödyntämään mun Black Friday shoppailuja, sillä joka päivä on lämpötila ollut nollassa tai pari astetta sen alapuolella, joka ei kuitenkaan oo niin kylmä, mutta Nebraskassa tuulee tosi paljon. Saatiin hädin tuskin lupa kävellä kauppaan Carolinen kanssa sunnuntaina, mutta selvittiin kuitenkin hengissä kilometrin matkasta kauppaan ja takaisin.

Maanantaina treenien jälkeen mentiin Carissan ja Alivian kanssa syömään Italialaiseen ravintolaan Carissan synttäreiden kunniaksi. En tullut ottaneeksi yhtäkään kuvaa (oon ottanut lähiaikoina tosi huonosti kuvia..) mutta rakastan käydä Haymarket nimisellä alueella keskustassa. Siellä on tosi paljon ravintoloita ja pieniä kauppoja, ja se muistuttaa mua ihan jostaina pienestä vanhanajan kaupungista. Mentiin myöhemmin vielä Carissalle syömään kakkua ja avaamaan lahjoja. Maanantai oli tosi kiva päivä, mutta heti kun tekee arkisin jotain muuta, ei aikaa jää läksyille ollenkaan.


Sain tiistaina taas paketin kotoota (kiitti äiti ja isi!), jossa oli suklaata, joulukalenterit mulle ja tytöille, ja parit joululahjat perheelle. Oon onnistunut hankkimaan mun mielestä tosi kivat lahjat koko perheelle ja parit ideat haluan jakaa tänne blogiinkin mutta vasta joulun jälkeen, koska oon aika varma että noi kääntää mun jokaisen postauksen englanniksi.

Yleisesti mulle kuuluu tosi hyvää, vaikka kiire onkin. Mulla on aina sujunut hyvin perheen kanssa, mutta oon viimeaikoina tullut paljon läheisemmäksi hostvanhempien kanssa, josta oon tosi iloinen. Meillä on jo omat inside vitsit ja oon täällä ihan kuin kotonakin. Kuitenkin joissain tilanteissa olisi tosi ihanaa olla omat vanhemmat täällä, koska ei hostvanhemmat niitä korvaa. En oo pahemmin myöskään kärsinyt koti-ikävästä, oikeestaan nyt kun mietin niin en oo marraskuussa varmaan ollenkaan. Joskun kuitenkin on huonompia päviä, mutta ne lähinnä johtuu jostain muusta. Oon tavallaan tosi ilonen että mulla on taas melkeen liikaa tekemistä, jotta en ehdi miettimään Suomea. Mulla ei oo muuten vielä kertaakaan ollut vaikeuksia nousta ylös aamulla kouluun ja vaikka täällä onkin sama lukkari joka päivä, tykkään high schoolista ihan hirveesti. Ja jos joku tuleva vaihtari sattuu lukemaan tätä, suosittelen ehdottomasti ottamaan AP american literature and composition -kurssin. Se on ehdottomasti mun lempparitunti täällä, vaikka onkin vähän haastavampi, mutta mun kielitaito ja sanavarasto on kasvanut ihan älyttömästi. Myös kirjat joita luetaan tolla kurssilla on tosi mielenkiintoisia ja paaljon parempia kuin kirjat joita luetaan Suomessa äikäntunneilla. Varsinaisia esitelmiä ei tolla tunnilla kauheesti pidetä, mutta omia mielipiteitä joutuu saa kertoa ääneen, ja oon oppinut jotenkin ajattelemaan paljon paremmin. Nyt meni kyllä vähän aiheen ohi... Lopettelen tän postauksen nyt tähän kun siitä tuli muutenkin tosi sekava, terveisiä kaikille Suomeen!

Thanksgiving & Black Friday in Minnesota

Keskiviikkona lähdettiin ajamaan aikaisin aamulla kohti Minnesotaa thanksgivingin viettoon. Yleensä matka kestää pysähdyksineen about 8 tuntia, mutta tällä kertaa oltiin hotellilla vasta 10 tunnin jälkeen teillä olleiden onnettomuuksien takia. Seistiin yhdessä kohdassa liikkumatta tunti ja kun päästiin liikkeelle, nähtiin 26 kolaroinutta autoa kilometrin matkalla. Mun mielestä on tosi hassua ettei kellään oo talvirenkaita edes Minnesotassa, vaikka siellä tulee joka talvi lunta. Hotellille päästiin kuitenkin neljän aikaan, jonka jälkeen mentiin heti uimaan. Vaikka kaikki sukulaiset asuu Saint Cloudin lähellä, yövyttiin silti Elk Riverissä, koska hostisä on kotoisin sieltä ja kaupungin Holiday Innissä on tosi kiva vesipuisto. Tilattiin altaalle pizzaa ja uitiin kunnes hostisä sanoi mulle että lähdetään käymään jossain. Ajettiin vartin päähän hänen high schoolin hiihtovalmentajan kotiin ja heti kun päästiin pihalle siellä liehui suomen lippu. Hiihtovalmentaja on kokonaan suomalainen ja puhui hyvää suomea tosin pienellä aksentilla. Istuttiin siellä iltaa tosi myöhään, mutta oli tosi kiinnostavaa kuulla heidän perheen matkoista, muun muassa Suomeen, jossa he hiihtivät Venäjän rajalta Ruotsin rajalle napapiirin kohdalla. He on myös kovia hiihto- ja jääkiekkofaneja ja tiesi monta suomalaista urheilijaa. 

Torstaina aamupalan jälkeen hostisä ja Isabel meni uimaan, mutta laittauduttiin hostäidin ja Carolinen kanssa valmiiksi ja katsottiin samalla Macy'sin thanksgiving paraatia. Aamupäivällä lähdettiin ajamaan Saint Cloudiin hostisän siskon kotiin. Iltapäivällä kun kaikki oli tullut paikalle syötiin perinteinen kalkkunaillallinen ja katsottiin amerikkalaista jalkapalloa. Ennen illallista sanottiin maljapuheita eri kielillä ja mäkin sanoin suomeksi kippis ja skåål. Oli muuten tosi hassua että kaikki rukoili piirissä käsi kädessä ja lopuksi teki ristin rintaan, koska mun hostperhe ei oo ollenkaan uskonnollinen. Illallisen jälkeen pelattiin myös paljon erilaisia pelejä ja juteltiin. Monet täällä tykkää thanksgivingista, koska se on ainoa ei-kaupallinen juhla ja ainoa tarkoitus on olla perheen ja ystävien kanssa. Meitäkin oli melkein 40 ihmistä yhdessä juhlimassa ja oli tosi kiva tavata sukulaisia. Kaikki oli tosi mukavia ja mun ensimmäinen thanksgiving oli tosi onnistunut. Sain myös uncle Jeffiltä tosi ihanan kortin josta puolet oli kirjoitettu suomeksi. Päästiin takaisin hotellille 11 aikaan ja olin siinä vaiheessa jo tosi väsynyt. 

Perjantaina mentiin aamupäivällä Black Friday shoppailureissulle. Ajettiin Jenkkien isoimpaan ostoskeskukseen, Mall of Americaan, jossa vietettiin melkein koko päivä. Ei jaksettu aloittaa ihan niin aikaisin kuin useat muut, mutta kaupat oli silti ihan täynnä alennuksia. Keskityttiin aika paljon Carolinen shoppailuun, joten ainoat kaupat joista ostin jotain oli Macy's, A&F, Gap ja Forever 21. Mua jäi vähän harmittamaan kun ei ehditty käymään niin monissa kaupoissa ja en saanut ostettua mun sisaruksille tuliaisia, mutta ainakin rahaa säästyi. Käytiin myös Rain Forest Cafessa, josta olin lukenut monista vaihtariblogeista. Se oli tosi kiva paikka, mutta Black Fridayn takia ihan täynnä. Takaisin lähdettiin Starbucksin kautta (taisi olla vasta mun toinen Starbucks-juoma täällä!) ja loppuilta vietettiin hotellilla. 

Meidän oli tarkoitus olla Minnesotassa sunnuntaihin asti ja mennä katsomaan Wildin peli, mutta jouduttiinkin lähtemään jo lauantaina. Käytiin matkalla Iowan Des Moinesissa, jossa mentiin Build Your Own Bear -nimiseen paikkaan. Kotiin päästiin illalla 8 aikaan ja oli ihanaa kun seuraavana päivänä ei tarvinnut mennä kouluun :) Kokonaisuudessaan meilä oli tosi kiva reissu ja tykkään Minnesotasta tosi paljon, vaikka se onkin paljon kylmempi kuin Nebraska. Siellä tulee aina tosi kotoisa olo ja jotenkin ilma tuoksuu samalta kuin Suomessa. On muuten tosi hassua että vaikka Nebraska ja Minnesota on Jenkkien mittakaavassa lähekkäin ja molemmat kuuluu Midwestiin, niin silti ihmiset puhuu eri tavalla. Eri aksenteista ei välttämättä oo kyse, mutta Minnesotalaiset puhuu paljon selkeemmin ja terävämmin mun mielestä. Ja en oo muuten kertaakaan kuullut kenenkään sanovan Minnesotassa "yeah", vaan se kuulostaa enemmänkin kuin sanoisi "jaaa".