January Through My Phone #2

Otin tähän semesteriin valokuvauksen jatkokurssin ja ollaan tehty tosi erilaisia ja haastavampia kuvauksia kuin aiemmin, mutta tykkään tosi paljon! // Meidän koulun perinne on että urheilujoukkueet laulaa kansallislaulun, joten munkin piti viimeinkin opetella noi sanat

Paras viestiryhmä! // Pizzaa meetin jälkeen

#SwimMeetSelfie // Breannaaaa

Kannustetaan aina muita joukkuelaisia radan päässä uinnin aikana // Banaaneista koottu LHS

Täällä on ollut viimeaikoina tosi ihania auringonnousuja ja -laskuja!

Ryhmäkuvaa puolivuotisvalmennuksesta // Luetaan tällä hetkellä tosi vaikeeta, mutta silti kiinnostavaa kirjaa enkussa. Oon niin ilonen että pystyn aika vaivatta lukemaan kirjoja myös englanniksi :)

// Pikanen puhelinpäivitys viime viikoista. Tää oli luultavasti tammikuun vika postaus, sillä parin päivän päästä on lähtö Hawaiille ja sitten onkin jo helmikuu. See ya!

Swimming Is Happiness

(Kaikki tän postauksen kuvat on mun kaverin Jacobin kamerasta. Ärsyttää vaan kun laatu huononee tänne ladatessa, mutta en jaksa välittää)

Reilu viikko sitten lauantaina meillä oli iso meetti meidän koululla. Yleensä uintimeeteissä kaksi (tai joskus kolme) koulua kilpailee toisiaan vastaan, mutta tällä kertaa kymmenen koulua osallistui. Mentiin koululle jo heti seitsemän jälkeen lämmittelemään ja meetti alkoi kymmeneltä. Mä uin 100 ja 200 vapaauinnit ja medleyn viestin, vaikka en yleensä ui mitään noista. Kuitenkin noi eventit oli aika alussa, joten mulla oli melkeen kolme tuntia aikaa kannustaa muita omien suoritusten jälkeen. Tässä meetissä myös jokainen joka voitti oman eventin sai banaanin, ja mä ansaitsin kaksi meidän joukkueen kahdestatoista banaanista (eli voitin mun molemmat yksilö eventit!). Banaanit teipattiin seinälle ja niillä yritettiin kirjoittaa koulun nimi. Me sijoituttiin paremmin kuin yleensä, eli ei onneksi hävitty. Meetin jälkeen kolmen aikaan oli kaikille osallistuneille kouluille järjestetty pizza party meidän koulun ruokalassa. Jotenkin niin amerikkalaista että heti urheilun jälkeen syödään sitten epäterveellisesti haha.
Uintia on jäljellä enää kaksi viikkoa (apua...), josta tärkeimmän treeniviikon ennen konfrenssia vietän Hawaiilla. Tuun luultavasti kuitenkin treenaamaan stateen menijöiden kanssa kauden loppumisen jälkeen, vaikka en sinne ite pääsekkään.

Photoshoot

Maanantai oli meillä vapaa koulusta Martin Luther Kingin päivän takia, joten iltapäivällä Carissa ehdotti että mennään ottamaan kuvia. Täällä on pari päivää ollut ihana sää, melkeen 20 astetta celciusta, joten tää kuvaussessio sattui ihan hyvään aikaan. En oo varmaan koskaan ollut tammikuussa ulkona ilman takkia ja mulle tuli tosi keväinen olo tänään kun aurinko paistoi. Tää asuinalue on ihan Lincolnin reunalla, joten viiden minuutin kävelymatkan päässä on vaan peltoa. Saatiin mun mielestä otettua tosi kivoja kuvia ja tähän oli hyvä lopettaa muutenkin hyvin sujunut pidennetty viikonloppu :)

(Carissa, I know you're trying to read this, so I just told everyone how terrible you are)

January Through My Phone

1. Aamutreenit joululomalla / 2. Scooters on vähän niinkun Starbucks, mutta halvempi, joten kaikki täällä yleensä juo kahvia mielummin sieltä / 3-4. Joku päivä lomalla shoppailemassa. Vika kuva on Under Armourin kaupasta, joka on täällä tosi suosittu niinkun Nike Suomessa


1. Luistelemassa / 2. Mentiin yks päivä leffaan Carolinen kaverin ja kaverin siskon kanssa ja ekaa kertaa näin täällä leffateatterissa jonoa / 3. Täällä ei oo enää oikeestaan lunta, mutta viimepäivinä on ollut tosi kylmä / 4. Pelattiin loman aikana tosi paljon Scrabblea, josta tuli mun lempparipeli!


1. Meeteissä kirjoitetaan aina permanenttitussilla käteen kaikki omat eventit, jotta muistetaan olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan / 2. Meidän koulun sisäänkäynnin vieressä on lippuja kaikista maista joista oppilaat on kotoisin ja viime viikolla sinne oli ilmestynyt myös Suomen lippu mun takia! / 3. Mentiin kattomaan Holiday Bowl naapureiden luokse / 4. YMCAlla uimassa yhtenä aamuna


1. Pääsin ekaa kertaa rullaluistelemaan vähän aikaa sitten. Olin käynyt tuolla kerran aiemminkin mutta en silloin luistellut / 2. Mun tokan semesterin lukkari, joka on mun mielestä näin parin viikon jälkeen tosi kiva! / 3. Saatiin vohveleita aamupalaksi kun viime viikon keskiviikkona ei ollut koulua koska oli liian kylmä sää / 4. Samana päivänä mentiin myös noodels&companyyn syömään lounasta vaan sen takia etten ollut koskaan nähnyt tollaista limsakonetta


1. Tehtiin parin kaverin kanssa kaikille uimajoukkuelaisille posterit ja saatiin siihenkin kulumaan pari tuntia, mutta onneksi kaikki tykkäsi / 2. Breakfast burrito yhtenä aamuna treeneissä namnam / 3. Huskersien korispelissä / 4. Clara!

Puolivälin paniikki

Ensinäkymät downtown Lincolnista

County Fair

Ensimmäinen bonfire-ilta, jossa tapasin Carissan ja Elizabethin kaverit, jotka on nyt munkin kavereita

Katy Perryn konsertti

Ensimmäinen football peli

Ensimmäinen cross country meetti, jossa juoksin tarpeeksi nopeesti päästäkseni varsityyn

Ekaa kertaa Minnesotassa

YFU valmennus syyskuussa

Homecoming

Omaha Zoo 

Roadtrip Kearneyyn keltaisella kuplavolkkarilla katsomaan state meettiä 

Huskersien viimeinen kotipeli

Mall of America Black Fridayna

Ensimmäinen swim meet

Ja ylipäätään kaikki meetit ja joukkueillat

Winter Ball

(Tän postuksen kuvat on mun lempparihetkistä tän puolen vuoden aikana)

Mua pelottaa tällä hetkellä tosi paljon. Pari päivää yli puolet mun vaihtovuodesta on kulunut ja musta tuntuu että aika kuluu ihan liian nopeesti. Lähiaikoina oon nauttinut mun elämästä täällä tosi paljon ja oon tajunnut kuinka vaikeeta täältä lähteminen tulee olemaan. Vaikka mulla on vielä puolet jäljellä, tiedän että toinen puolikas vaihtovuodesta tulee kulumaan paljon nopeemmin kuin ensimmäinen. En tavallaan osaa sisäistää sitä että puolet mun ajasta täällä on kulunut. Mulla on huomenna puolivuosivalmennus, vaikka musta tuntuu että just tapasin kaikki vaihtarit ensimmäistä kertaa. Tällä hetkellä musta tuntuu että mun elämä Suomessa tän vuoden jälkeen tulee olemaan tylsää ja jotenkin tasapaksua. Vaikka täälläkin arki on ihan normaalia, niin silti nautin arjesta täällä paljon enemmän kuin Suomessa. Kyllä mulla välillä tulee sellaisiakin hetkiä että haluaisin olla Suomessa, mutta koti-ikävää mulla ei oo ollut yli kahteen kuukauteen.

Tällä hetkellä musta tuntuu että mun pitäisi oppia vielä niin paljon, saada uusia kokemuksia ja kehittää mun enkkua. Aika vaan tuntuu niin rajalliselta. Oon muuttunut tähänkin mennessä ihmisenä tosi paljon. Oon paljon itsevarmempi, pärjään englanninkielellä melkeen yhtä hyvin kuin suomellakin, ja en oikeestaan jännitä sellaisia asioita mitä ennen jännitin. Esimerkiksi esitelmän pitäminen englanniksi on ihan helppo juttu, vaikka ennen jännitin ihan tavallisiakin esitelmiä suomen lukiossa. Viime vuonna lukiossa musta myös tuntui että yksi paluuvaihtari jollain mun kurssilla oli tosi ärsyttävä, koska se oli tosi paljon äänessä ja jutteli opettajan kanssa koko ajan, mutta tajusin vähän aikaa sitten että oon ite nykyään ihan samanlainen. Tietyt asiat ei enää merkitse mulle niin paljon, koska tilalle on tullut uusia tärkeempiä asioita. Lisäksi mulla on aina hammashymy kuvissa ja hymyilen muutenkin enemmän, osaan tilata ravintolassa samalla tavalla kuin paikalliset, osaan reitin kotiin eri puolilta kaupunkia, kukaan ei kuule aksentista että oon vaihtari, otan osaa keskusteluihin koska tiedän mistä puhutaan, mulla on täällä toinen perhe, oon saanut uusia kavereita; eli kokonaisuudessaan oon luonut toisen elämän toiselle puolelle maapalloa ja sen jättäminen viiden kuukauden päästä tulee olemaan niin vaikeeta. Tää vuosi on saanut mut miettimään myös tulevaisuutta ja tällä hetkellä musta tuntuu etten halua vaan päätyä johonkin tylsään työhön ja asumaan Suomeen. Täällä ollessani oon oppinut, että kokemukset ja uudet ihmiset muuttaa ihmistä paljon enemmän kuin mikään muu, ja vaan hyvään suuntaan. Mulla on ollut niin hyvä tuuri tavata täällä erilaisia ihmisiä ja päätyminen Lincoln Highin vaikutti siihen vielä enemmän. Meidän koulu on tosi diverse (suomenkielinen käännös ei vaan kuvaa tota tarpeeksi hyvin) ja oppilaita löytyy ongelmanuorista ja teiniäideistä tosi fiksuihin IB-linjalaisiin ja huippu-urheilijoihin. Mulla on ollut niin hyvä tuuri tavata just ne oikeat ihmiset jotka on myös muuttanut mun omaa ajattelutapaa ja saanut mut kyseenalaistamaan joitakin asioita. Yleisesti ottaen täällä arvostetaan ihmisiä yksilönä tosi paljon ja mun ei oo koskaan tarvinnut miettiä mitä voin sanoa tai tehdä. Mut on otettu osaksi koulua ja yhteisöä ja vaikka tää koulu on mun suomikoulua yli 5 kertaa isompi, on se silti hengeltään tiiviimpi. En enää tiedä mikä tän kirjoituksen pointti oli, mutta lyhyesti sanottuna mun sydän tulee särkymään kun täältä joskus pitää lähteä. Toivon niin paljon että mun perhe ja kaverit (ja kaikki muutkin) pääsisi kokemaan kaiken saman mitä mäkin oon päässyt täällä kokemaan.