50 Days Left

Laskuri näyttää tasan 50 päivää lähtöön ja mua jännittää ajatus siitä että oon oikeesti lähössä. Aika on mennyt tosi nopeesti, koska kun sain perhetiedot päiviä oli jäljellä tasan 100. Välillä tuntuu etten oikeen osaa keskittyä mun elämään täällä, koska mietin liikaa vaihtoon liittyviä juttuja. Mitä lähemmäksi lähtöpäivä tulee, sitä realistisemmalta ja oudommalta tää tuntuu. En tiiä oonko valmis lähtemään tai olemaan niin kauan erossa mun perheestä ja kavereista. Olisi paljon helpompaa vaan jäädä Suomeen ja jatkaa lukion kakkoselle kavereiden kanssa, tanssia wanhat ens vuonna ja kirjottaa ekat aineet vähän yli vuoden päästä. "Helppo" ei kuitenkaan oo mulle oikee ratkaisu, koska haluun haastaa itseäni. Tällä hetkellä mun elämä tuntuis tosi tyhjältä ilman vaihtoon lähtemistä, koska se on ollut mun unelma niin pitkään. En oo kertaakaan katunut sitä että tavoittelen mun unelmaa vaikka se onkin vaikeeta. Mua alkaa hymyilyttää kun ajattelen vaihtovuotta ja sitä millainen kokemus se tulee olemaan. Oon ylpee itestäni, koska uskallan lähteä. Tiiän ensi vuoden olevan unohtumaton ja oon ottanu tavotteeksi oikeesti nauttia joka hetkestä Jenkeissä. Toivon että jollain mun YFU-kaverilla on sama lähtöpäivä, jotta voisin matkustaa jonkun tutun kanssa. Onneksi mulla on Nebraskassa vastassa maailman ihanin hostperhe!

Käytiin viikonloppuna perheen kanssa Pietarsaaressa tapaamassa sukulaisia. Vaikka en ookkaan kaukana asuvien sukulaisten kanssa niin läheinen, tuntuu silti oudolta ettei nähdä ennen ensi kesää. Tuntuu siltä, että "tästä se nyt alkaa", yksitellen jokaiselle kaverille ja sukulaiselle joutuu sanomaan hyvästit. Lähdetään ylihuomenna perheen kanssa Nyciin ja Floridaan pariksi viikoksi. Sen jälkeen lähdetään luultavasti mökille melkein koko heinäkuun ajaksi. Pidetään myös läksiäiset parin kaverin kanssa heinäkuun puolivälissä, joten ainakin sillon aion olla kotona ja kavereiden kanssa. 

Oh those summer nights

Nyt on lukion eka vuosi suoritettu ja kesäloma on päässyt alkamaan, vaikka aluksi ei ihan tuntunutkaan siltä. Jotenkin tänä vuonna kesäloman alkamista ei edes ehtinyt ajatella, koska oli niin kova kiire kokeiden ja muiden koulujuttujen kanssa. Yläasteella loma alkoi aina pikkuhiljaa kevennettyjen päivien kautta mutta lukiossa kokeita riitti viimeisille päiville saakka.

Oon nyt loman alussa täytellyt YFUlta saatuja lomakkeita ja tehnyt viisumihakemuksen. Kaiken kaikkiaan vaihtovuodesta pitää ilmoittaa maistraattiin, kelaan, postiin ja Suomen ulkoministeriöön. Näitä ilmoituksia varten mun pitää käydä pankissa hankkimassa verkkopankkitunnukset ja samalla otan kaksoiskappaleen mun pankkikortista, jos vaikka lompakko häviää vaihdossa. Lisäksi mun piti käydä hakemassa leima koululta mun käännettyihin arvosanoihin, jotta voin näyttää ne mun koululle Jenkeissä. Viisumihakemus ja siihen liittyvät maksut piti olla hoidettu 10.6. mennessä. Kävin myös lääkärintarkastuksessa ja verikokeissa, jotta saan osallistua koulun urheilujoukkueisiin. Koitan vaan saada kaikki asiat hoidettua ennen meidän matkaa, jotta voin vaan rentoutua ja nauttia mun perheen seurasta :)



Viime viikonloppuna oltiin kavereiden kanssa keskenämme mökillä ja oli kyllä ihan mahtava viikonloppu! Syötiin paljon, käytiin saunassa ja uimassa, käveltiin läheiselle rannalle pelaamaan rantalentistä ja syömään jätskiä. Viikonlopun jälkeen mulla oli tosi rento ja hyvä olo. Tuntuu vaan tosi haikeelta, että en tuu näkemään mun kavereita melkeen vuoteen. Oon tosi ilonen, että sain ekan lukiovuoden aikana noin hyviä kavereita. Tiiän mun ystävyyden kaikkien kanssa säilyvän vaihtovuodesta huolimatta, vaikka se kuulostaakin tosi kliseiseltä... Ensimmäiset hyvästit joudun jättämään jo viikon päästä, kun yksi mun kavereista lähtee kesävaihtoon eikä tuu takasin ennen mun lähtöä.




Kun sain perhetiedot, päiviä lähtöön oli jäljellä tasan 100 ja nyt niitä on enää 57. Ei tunnu siltä, että oon oikeesti lähdössä ja siksi mua ei oikeen jännitäkkään. Vaihtovuoden alku kuitenkin lähestyy koko ajan ja on vielä niin paljon kaikkea mitä haluun ehtiä tekemään. Läksiäisetkin pitäisi järjestää, mutta kaikille sopivaa aikaa ei tunnu löytyvän. Muutenkin on hankala tietää milloin näkee jonkun viimeistä kertaa, koska kaikkien kesäsuunnitelmat on niin erilaisia. Aion kuitenkin nyt nauttia kesästä ja suomielämästä, kun sitä vielä on jäljellä! :)