Eilen loppui virallisesti cross country. Mulla oli tosi haikea fiilis ja monet itki eilen olleen osavaltion välisen kilpailun jälkeen. Vaikka en pystymytkään juoksemaan muutamaan viimeiseen viikkoon, oli cross country ja meidän joukkue silti tosi suuri osa mun vaihtovuotta. Vaikka kausi loppui, niin silti mulle jäi siitä käteen paljon uusia kavereita ja paljon muistoja.
Becca, Cassidy, Mä, Maluba ja Melia!
Ennen jokaista meettiä meillä on aina team dinner / pasta feed, jossa tankataan mahdollisimman paljon hiilareita. Viimeinen dinner pidettiin torstaina meidän kotona ja melkeen kaikki tuli paikalle, myös valmentajat, vaikka vaan kaksi meidän joukkueesta juoksi eilisissä kisoissa. Ei saatu vapautusta koulusta meettiä varten, mutta kuitenkin haluttiin parin mun kaverin kanssa tosi paljon mennä katsomaan meidän joukkuelaisten juoksua. Mun hostäiti antoi mulle luvan jättää koulun väliin, mutta meillä ei kuitenkaan ollut kyytiä kisoihin, joten päätettiin vaan jättää ne välistä. Pelattiin myös amerikkalaista jalkapalloa meidän pihalla ja kuulemman oon luonnonlahjakkuus sen pallon heittämisessä. Monet viipyi illalla tosi pitkään ja kun saatiin mun hostvanhempien kanssa siivottua, kello oli jo lähemmäs kymmenen.
Seuraavana aamuna heräsin viideltä Cassidyn viestiin. "We. Are. Going. Pack your bags!" Cassidy oli saanut luvan vanhemmiltaan ajaa meettiin, joka oli tosi kiva! Menin aamulla kouluun kahdeksi ekaksi tunniksi, jonka jälkeen lähdettiin Cassidyn ja Maluban kanssa Kearneyyn, joka on kolmen tunnin ajomatkan päässä. Perille päästyä käytiin hakemassa Subista ruokaa ja ajettiin läheiselle golfkentälle, jossa kisat pidettiin. Tavattiin siellä muita meidän joukkuelaisia, jotka oli myös tullut kannustamaan. Perjantai oli tosi lämmin päivä, lämpötila kohosi melkeen 30 asteeseen ja rusketuin (paloin) taas ihan kivasti. Toi oli kaikista isoin meetti tähän asti, koska siellä oli juoksijoita jokaisesta Nebraskan high schoolista ja monta kertaa meillekkin toivotettiin onnea, vaikka ei edes juostu. Frank ja Cody juoksi molemmat tosi hyvin ja sijoittui mitaleille. Meidän joukkue ei muuten ole kauheen hyvä, mutta molemmissä tyttöjen ja poikien joukkueessa on noi tähtijuoksijat. Oon myös tän kauden aikana oppinut tykkäämään cross countrysta lajina tosi paljon. Se on varmaan yksi mielenkiintoisimmista lajeista katsoa ja tykkään myös katsoa ihmisiä, jotka katsoo cross countrya. Radan aikana on tietyt parhaat paikat, joissa kannattaa seistä katsomassa, joten aina juoksijoiden ohitettua tietyn paikan, iso joukko ihmisiä juoksee henkensä edestä jollekkin toiselle paikalle, jotta ehtii ennen ensimmäistä juoksijaa. Lähdettiin neljän jälkeen ajamaan takaisin Lincolniin ja road tripin lopussa nähtiin niin kaunis auringonlasku. En tajunnut ottaa yhtään kuvaa siitä, mutta en oo varmaan koskaan nähnyt niin upeeta auringonlaskua! Pääsin kotiin seitsemän aikaan, jonka jälkeen oltiin vielä hetki meillä ennen kuin Cassidyn ja Maluban piti lähteä kotiin. Mulla oli tosi kiva päivä ja tän ansiosta sain melkein kolmen päivän viikonlopun. Yksi hyvistä puolista täällä on se, että monilla mun ikäisillä on auto ja sillä pääsee liikkumaan helposti, vaikka välimatkat onkin pitkiä. Oon myös tosi iloinen että mun hostvanhemmat päästää mut aina menemään kaikkialle kavereiden kanssa ja oon muutenkin onnistunut tosi hyvin tasapainottamaan mun vapaa-ajan perheen ja kavereiden välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti