Your Attitude Determines Your Direction

Oon ollut täällä jo yli kaksi kuukautta ja en oo koskaan ollut näin kauaa pois kotoa (vaikka oon täälläkin kotona). Sopeuduin tänne heti alusta alkaen tosi hyvin, sillä mun hostperheen elämäntavat on tosi samanlaiset kuin mun perheen Suomessa. En ole oikeastaan kokenut mitään liian yllättävää näiden kahden kuukauden aikana. Kaikki lähti rullaamaan alusta alkaen tosi hyvin. Kuitenkin viime viikko oli vähän hankalampi ja parina aamuna heti ensimmäinen ajatus oli "tälläistäkö se tulee olemaan koko vuoden ajan". Tiedän, että tää vuosi tulee olemaan ihan normaalia arkea ja oon tyytyväinen, että koin arjen alusta alkaen ihan normaalina. Oon myös alkanut miettimään, että missä vaiheessa ne vaihtovuoden hankaluudet tulee vastaan. Kaikki on sujunut täällä paljon paremmin kuin odotin. Ei täällä eläminen tietenkään yhtä helppoa ole kuin Suomessa ja on täällä niitä huonojakin päiviä ollut. Viime viikonloppuna mulla oli oikeastaan ekaa kertaa koti-ikävä, joka alkoi ihan pienestä asiasta, mutta jatkui melkein koko viikonlopun. Myöskään ensimmäistä koulupäivää en haluaisi elää uudelleen eikä mun tämänhetkinen loukkaantuminen kauheasti piristä arkea, mutta täällä ollessani oon oppinut arvostamaan arjen pieniä asioita ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Kavereiden saaminen on tosi vaikeeta, mutta oon kiitollinen Carissalle ja Elizabethille, koska he ovat ottaneet mut mukaan ja musta on tullut kavereita heidän kavereidensa kanssa. Valitin aina Suomessa kuinka paljon mun sisarukset riitelee, mutta ihan samanlaista se on täälläkin. Suomalaiset ei ehkä ole niin avoimia ja ystävällisiä kuin amerikkalaiset, mutta täällä puhutaan tosi paljon ihmisistä selän takana. En koe minkään eroavaisuuksien olevan väärin, jotkut asiat eri puolella maailmaa on pakostikin erilaisia. Huolimatta vähän huonommasta viime viikosta, oon kokenut mun elämän parhaimpia hetkiä täällä ja tää viikko on sujunut jo paremmin :) Oon kuitenkin täällä ollessani tajunnut, kuinka mahtavaa mun elämä Suomessa on ja kuinka kiitollinen voin olla kaikista asioista siellä. Sama juttu pätee mun elämään täällä, ja voin oikeasti sanoa eläväni mun unelmaa täällä joka päivä. Vaikka arki täälläkin on tullut vastaan, joka päivästä löytyy jotain hyvää. Yksi päivä heti ensimmäiseen luokkaan tullessani kuulin "you look so nice today", joka sai mut heti piristymään. Economics tunnilla luettiin artikkelia netistä ja sen jälkeen aloin miettimään, että miksi luin suomen kielisen artikkelin. Avasin nettisivun uudestaan ja tajusin, että artikkeli oli englanniksi, mutta oon vaan sisäistänyt englannin kielen niin hyvin, ettei oikeastaan tarvitse miettiä mitä lukee, kuulee tai sanoo. Toi sama juttu on tapahtunut mulle useamman kerran ja tuntuu tosi hyvältä huomata oman kielitaidon kehittyneen! Toisaalta huono puoli on etten tällä hetkellä ajattele selvästi millään kielellä, joten enkun esseiden tekeminen on aika hankalaa kun pitäisi muodostaa hyviä lauseita, mutta ei saa mitään mieleen.

Mä vaihdoin pari viikkoa sitten muutaman kurssin, jotta saisin otettua AP Englannin mun lukujärjestykseen. Ennen tota pelkästään mun puhuminen oli kehittynyt, mutta nyt jo mun sanavarasto on kasvanut tosi paljon ja en oikeastaan tee enää kielioppivirheitä, koska kirjoitetaan tolla kurssilla tosi paljon. Mun englanninope on ihan mahtava ja tällä viikolla kun mun piti pitää esitelmä mua ei jännittänyt ollenkaan, koska myös meidän ryhmä on tosi kannustava. Yleensä myös kuulee vaihtareilta miten helppoa koulu Jenkeissä on, mutta täällä saa koulunkäynnistä helposti paljon vaikeampaa kuin Suomessa, vaihtareilla ei yleensä vaan oo niitä vaikeimpia kursseja.

Tuntuu myös hassulta sanoa tälleen, mutta oon oikeasti ansainnut Carissan ystävyyden. En missään vaiheessa pitänyt sitä itsestäänselvyytenä ja aluksi mua pelotti että nähdään vaan aamuisin kun ajetaan kouluun, mutta meistä on tullut tosi hyviä kavereita. Vietetään paljon aikaa yhdessä ja keskiviikkona mentiin fca-clubin Fields of Faith tapahtumaan. Istuttiin muiden meidänikäisten kanssa jalkapallokentällä myöhään illalla ja kuunneltiin puhujia (speakers). Samaan aikaan nähtiin eclipse, eli kuu muuttui kokonaan punaiseksi. Mulla oli tosi hyvä olo ja sanoin miten surullista on kun saan tehdä kaiken täällä vaan kerran. Sen jälkeen Carissa sanoi "at least you get to do it once". Tolla periaatteella oon yrittänytkin elää joka päivä ja oon onnistunut elämään hetkessä paremmin kuin Suomessa.

Cross country kausi loppuu viikon päästä, vaikka mun kausi jäikin vähän lyhyeen. Kävin tänään lääkärissä kun kipu jalassa ei kuukaudenkaan jälkeen helpottanut, ja nyt mulla jatkuu tauko liikunnasta rasitusmurtuman takia. Mä en oo vielä ihan varma mitä aion tehdä talvella, mutta vaihtoehdot on indoor soccer ja teatteri, tai pelkästään uinti. Jos mun jalka kestää aloitan luultavasti soccerin, koska treenit ois vaan pari kertaa viikossa niin mulla jäisi aikaa muullekkin. Toisaalta uintijoukkueessa on tosi paljon mun kavereita, mutta en oo ihan varma jaksanko uida joka päivä, koska se ei oo mikään mun lempilaji.

Päätin myös vähän aikaa sitten, että haluan osallistua graduationiin mun kavereiden kanssa ja käytin keskiviikkona yli tunnin koulun jälkeen etsien oikeita ihmisiä joilta voisin kysyä asiaa. Kävin kaikissa koulun toimistoissa/kanslioissa, joissa mulle kerrottiin että voin osallistua, mutta mitään virallista ei luvattu. Vihdoin mut ohjattiin oikeaan toimistoon, jossa tosi kiireinen työntekijä sanoi mulle aika ilkeästi etten voi tehdä sitä, koska mulla ei ole vaadittavia kursseja valmistumiseen. Yritin selittää etten halua valmistua mitenkään virallisesti, mutta haluan vaan osallistua seremoniaan ja heittää hatun ilmaan samaan aikaan mun kavereiden kanssa. Mulla oli jo itku silmäkulmassa kun mua ei kuunneltu ja alkoi turhauttamaan tosi paljon, mutta sain viiden minuutin jankkaamisen jälkeen vihdoin luvan kirjoittaa rehtorille viestin ja kertoa miksi haluan osallistua graduationiin. Sain tänään myöntävän vastauksen, mutta asia pitää vaan varmistaa koulupiirin viranomaisilta. Tää on vaan yksi esimerkki miten vaikeita joistain asioista täällä tehdään, mutta oon ilonen että näin vaivaa ton asian eteen, koska high schoolista valmistuminen on yksi sellaisista asioista jotka todella haluan tehdä tän vuoden aikana jos vaan mahdollisuus tulee.

Tästä tuli tosi sekava postaus kun suomi ei oikeen suju ja asiaa on paljon. En oo vähään aikaan kirjoittanut kunnolla kuulumisia, joten tää oli vaihtelun vuoksi vähän erilainen postaus :)