The Perfect Weekend

Perjantaina lähdettiin kesken koulupäivän 12 jälkeen ajamaan cross country meettiin Kearneyyn. Bussimatka meni tosi nopeasti, kun katsottiin leffaa. Kävi aika hyvä sattuma, koska kyseessä oli leffa, jossa Oregonin yliopiston juoksujoukkue lensi Ouluun juoksukilpailuihin. Leffan lopussa suomalaisen voitettua kilpailut soitettiin Maamme laulu, joka tuntui aika hassulta! Tää oli eka meetti johon pääsin mukaan, mutta en kuitenkaan pystynyt juoksemaan, koska mulla on toisessa jalassa shin splint (en tiedä ihan tarkkaan mikä se on suomeksi). Pystytettiin perille päästyä teltta, jossa istuinkin suurimman osan ajasta parin muun kanssa, jotka eivät voineet juosta. Koko joukkue juoksi tosi hyvin ja kaikki kannusti toisiaan koko ajan! Mun hostisä haki mut Kearneysta, jonka jälkeen käytiin kotona ja jatkettiin melkein heti matkaa.




Perjantaista lauantaihin mulla oli ensimmäinen YFU:n valmennus, joka pidettiin lähellä Omahaa. Mun hostäiti oli mennyt edellä parin muun vaihtarin kanssa ja itse pääsin perille pari tuntia myöhässä. Heti perille päästyä mun piti esitellä itseni muille vaihtareille ja sitten tehtiin aika samoja juttuja kuin lähtövalmennuksessakin. Illalla katottiin myös leffa, joka jälkeen about yhden aikaan päästiin vihdoin nukkumaan. Valmennus pidettiin kirkossa, mutta ei se kyllä tuntunut yhtään siltä, sillä kirkot täällä on tosi erilaisia kuin Suomessa. Tää valmennus oli yksi mun parhaista hetkistä täällä ja meidän vaihtariporukka on kyllä ihan paras! Meitä on Ruotsista, Saksasta, Italiasta, Ranskasta, Itävallasta ja Kiinasta. Mun lisäksi Suomesta tällä alueella on myös Katri, jonka kanssa pääsin puhumaan vähän suomea viikonlopun aikana. Oli kuitenkin tosi hassua puhua suomea näin pitkän tauon jälkeen ja puhuttiinkin keskenään ehkä enemmän enkkua kuin suomea. Vaikka puolet vaihtareista oli Saksasta, kaikki silti puhui keskenään englantia ja meidän porukan välille syntyi tosi hyvä yhteishenki, enkä jaksa odottaa seuraavaa tapaamista! Meillä on suunnitteilla mennä johonkin paraatiin Omahaan, jossa kaikki pitää päällä YFU:n paitoja ja tuo mukanaan oman maan liput. Mennään myös käymään tolla porukalla Chicagossa ennen joulua. Ainut ongelma on, ettei tällä alueella ole kovin paljon vaihtareita, joten Omahan alueeseen kuuluu kaikki itäisen Nebraskan ja läntisen Iowan vaihtarit. Täällä on onneksi normaalia ajaa vähän pitempiäkin matkoja, joten tavataan varmasti aika usein. Tutustuin valmennuksen aikana myös ranskalaiseen Claraan, joka asuu täällä Lincolnissa. Tulin hänen hostisän kyydillä kotiin lauantaina ja meistä tuli Claran kanssa heti tosi hyviä kavereita :) Lauantai-iltana mentiin perheen kanssa vielä Huskersien lentopallopeliin, jossa näin myös paria kaveria koulusta.


Mä tykkään täällä tosi paljon sunnuntaista, koska syödään aina aamupalaksi vohveleita tai pannukakkuja ja sitten tehdään perheen kanssa jotain yhdessä. Tänään lähdettiin hostisän ja Carolinen kanssa käymään downtownissa, koska mulle piti ostaa uudet lenkkarit ja tapasin Elizabethin siellä. Mun mielestä mun vanhat lenkkarit oli ihan hyvät, mutta toivottavasti noi uudet nyt auttaa ja jalat paranee. Hostisä osti mulle vielä lahjaksi pari Nebraskan paitaa ja sitten mentiin meksikolaiseen ravintolaan syömään. Melkein heti kun olin saanut ruuan Elizabeth tuli paikalle (Elizabeth oli siis kesällä vaihdossa Suomessa ja tavattiin siellä ennen kuin mä tulin vahtoon). Lähdettiin viemään auto parkkiin ja mentiin yhteen kahvilaan tekemään läksyjä. Täällä on tosi yleistä, että kaikki kokoontuu yhdessä kahviloihin yms tekemään koulujuttuja viikonloppuisin, joten nähtiin myös paria meidän kaveria siellä. Käytiin vielä kiertelemässä parit kaupat ja sitten ajettiin Elizabethille. Söin siellä illallista ja sain myös ruisleipää ja fazerin suklaata, joita Elizabeth oli tuonut Suomesta. Näytettiin kuulemman tosi hassuilta, kun syötiin molemmat hymyillen ruisleipää. Myöhemmin Elizabeth ajoi mut kotiin ja koska asutaan ihan eri puolilla kaupunkia matkaan meni yli 20 minuuttia, vaikka mentiinkin highwayta pitkin. Onneksi ei tullut ongelmia matkaan, vaikka mä en muistanutkaan ihan tarkkaan mitä reittiä piti ajaa haha. Tää viikonloppu tuntui tosi pitkältä, koska ehdin tekemään niin paljon kaikkea ja nyt ei onneksi tunnu yhtään pahalta mennä huomenna kouluun! Mua vaan vähän harmittaa tää loukkaantuminen, koska en oo päässyt yhteenkään meettiin juoksemaan sen takia. Yritän kuitenkin saada tän parannettua ja hostvanhemmatkin tekee kaikkensa, että pääsisin takaisin juoksemaan :)