You've got to chase a dream, one that's all your own

Ajattelin tulla kirjottamaan mun ajatuksia ja fiiliksiä liityen vaihtoon, koska en oo kauheesti kirjottanut tänne mitään sellasta. Yksi asia mitä meille toistettiin monta kertaa valmennusleirin aikana ja jonka varmasti kaikki vaihtarit tietävät on lähteä vaihtoon ilman ennakkoluuloja. Jokaisella kuitenkin on varmasti jonkinnäköisiä odotuksia ja suunnitelmia liityen vaihtovuoteen, niin on mullakin. Koitan kuitenkin olla mahdollisimman ennakkoluuloton ja olla asettamatta mitään epärealistisia odotuksia, koska kaikki ei kuitenkaan tuu menemään niin kuin oon ajatellut. Samaa sanoi mulle mun hostperheen nykyinen vaihtari, jonka mukaan yksi asia joka teki hänen vaihtovuodesta niin onnistuneen oli ennakkoluulottomuus.

Joskus viime tammikuussa kun mun hakupaketti oli jo lähtenyt ja ei enää ollut mitään muuta tekemistä kuin perhetietojen odottaminen, en ollut kauheen varma siitä että haluan oikeesti lähteä vaihtoon. Nyt keväällä ja varsinkin perhetietojen saamisen jälkeen musta ei ole kertaakaan tuntunut siltä. Oon tullut paljon varmemmaksi siitä, että vaihtovuosi on oikeesti mun unelma ja korvaamaton kokemus. Eihän se kenellekkään ole helppoa lähteä tolleen vaan vieraaseen maahan ja perheeseen. Nyt oon kuitenkin niin innoissani, etten jaksaisi millään odottaa lähtöä!




Siitä asti kun sain tietää mun perheen oon puhunut heidän kanssa tosi aktiivisesti. Muutaman kerran ollaan puhuttu skypessä koko perheen tai vaan siskon kanssa, tekstataan hostäidin kanssa monta kertaa viikossa ja snapataan siskon kanssa joka päivä. Myös kaikki perheen entiset vaihtarit on tullut juttelemaan mulle facebookissa ja sanoneet että voin aina tulla kysymään heiltä apua jos siltä tuntuu. Kuten mun 10-vuotias hostsisko sanookin, oon nyt saanut kaksi amerikkalaista ja neljä saksalaista siskoa. En voisi olla yhtään onnellisempi mun tulevasta perheestä. He ovat tosi kannustavia ja kohtelevat mua jo nyt kuin oikeaa perheenjäsentä.




Oon myös jutellut mun tulevan naapurin Carissan kanssa, jonka kyydillä tuun menemään kouluun ensi vuonna. En voisi olla yhtään kiitollisempi, että mulla on jo nyt joku jonka tunnen mun tulevasta koulusta. Sain häneltä tosi paljon apua kurssien valinnassa ja nyt alkaa jo olla aika selvää mitä aineita haluan opiskella ensi vuonna. Mun hostvanhemmat sanoivat, että he kannustavat mua valitsemaan myös hieman vaikeampia kursseja, jotta mun englanninkielentaito kehittyy myös puhumisen ulkopuolelle. Samaa sanoivat jotkut vapaaehtoiset meidän lähtövalmennuksessa. Koitan kuitenkin olla ottamatta turhaa stressiä koulunkäynnistä Jenkeissä. Ainakin näillä näkymin aion ottaa espanjaa, matikkaa ja liikuntaa, sekä englantia ja USA:n historiaa jotka on mulle pakollisia. Vielä pitäisi valita pari kurssia lisää.

Harrastusmahdollisuuksiakin oon jo katellut ja näillä näkymin aion harrastaa syksyllä cross countrya ja keväällä tennistä. Mun koulu ei kai ole kovin hyvä urheilussa, joten joukkueisiin on aika helppo päästä. Talvikaudelle pitäisi vielä keksiä joku harrastus, mutta vaihtoehdot koripallo ja uinti ei oikeen innosta. Mun perheen nykyinen vaihtari suositteli teatteria, joka kuulostaa munkin mielestä tosi hauskalta! Olin koko yläasteen ilmaisuluokalla joten teatteria olisi kiva kokeilla myös vaihdossa.




Mun lähtöpäivä tulee luultavasti olemaan 5. elokuuta. YFU:n jenkkivaihtarit lentää kahdessa isossa ryhmässä, 5. ja 26.8. ja toi lähtöpäivä sopii mun koulun alkamisen kanssa, sillä koulu alkaa Lincolnissa 12. elokuuta. Toki myös noiden päivien ulkopuolella lennetään, mutta ainakin ymmärtääkseni vaan erillisestä pyynnöstä tai jos perhetiedot tulee tosi myöhään. Ainakin mun mielestä toi lähtöpäivä on tosi hyvä, sillä ehdin olla perheessä melkeen viikon ennen koulujen alkua. Kuitenkin mua on alkanut vähän jännittää miten ehdin tehä kaikkea ennen lähtöä, mutta onneksi mulla on paljon aikaa kesällä olla kotona. Tuntuu muuten aika hassulta mennä kesällä oman perheen kanssa meidän perinteiselle matkalle New Yorkiin ja Floridaan, koska sieltä palattuani lennän tosi pian takaisin Jenkkeihin.






Haaveillessaan tulevasta vaihtovuodesta moni vaihtari luultavasti toivoo pääsevänsä Californiaan, Floridaan tai muuhun lämpimään osavaltioon rannikolle. Itselläni ei ollut mitään odotuksia osavaltioiden suhteen ja hyvä niin. Toki Jenkeissä voi näyttää samalta kuin ylläolevissa kuvissa, mutta harva oikeasti pääsee sinne päin mihin haluaisi. Jos miettii Nebraskaa osavaltiona, se ei varmaan ole kauhean monen toivelistan kärjessä. Mulle ei ikinä oo ollut kauheesti väliä minne päädyn, kunhan löytyy hyvä perhe. Se tunne kun kännykän ruudulle ilmestyy ilmoitus sähköpostista, jonka otsikko on "Introducing your new family in USA" on niin sanoinkuvaamaton. Helpotus siitä että joku on valinnut juuri mut niiden perheeseen. Myös se, että Nebraska on keskellä Yhdysvaltoja mahdollistaa matkustamisen ympäri maata aika hyvin. Oon myös tutustunut paremmin mun kotikaupunkiin Lincolniin ja se vaikuttaa ihan mahtavalta paikalta! Asukasluvultaan vähän isompi kuin Espoo jossa nyt asun, mutta kuitenkin vähän tiiviimmin asuttu. Läheisessä ostoskeskuksessa on kaikki kaupat mitä voin tarvita ja kaupungissa on tosi paljon mahdollisuuksia vapaa-ajan juttuihin. Sieltä löytyy myös jäähalli, josta entisenä luistelijana oon aika innoissani. Mun nuorempi hostsisko kai harrastaa luistelua, joten pääsen varmasti myös hänen kanssaan luistelemaan.

Tällä hetkellä countdown-laskuri näyttää 67 päivää. Se tuntuu niin pitkältä, mutta kuitenkin lyhyeltä ajalta... Koitan vaan nyt kesällä nauttia mahdollisimman paljon mun kavereiden ja perheen seurasta ♡