Setting Goals

Viime viikon torstaina sain tilaisuuden mennä yliopistolle kuuntelemaan kahden olympiauimarin ja maailmanennätyksen haltijan puhetta tavoitteiden asettamisesta. Illan aikana useesti tuli esille Vision Board (googlatkaa) ja aloin itekkin kokoomaan omaa tauluani. Mulla tulee tulevaisuuden suunnitelmat koko ajan vaan selkeemmiksi, vaikka en ihan varma mistään vielä ookkaan. Tavallaan on tosi vaikeeta alkaa hahmottaa ja suunnitella tulevaisuutta, koska mulla on niin hyvät lähtökohdat kaikelle. Tolla tarkotan sitä, että täällä monen suunnitelmat kaatuu siihen ettei ole rahaa maksaa yliopistosta ja jos ottaa paljon lainaa sitä varten, koko elämä saattaa mennä sen lainan maksamiseen. Vaikka oli tosi suuri kunnia tavata uimarit (ja istua heidän välissä takapenkillä kotimatkalla), niin päälimmäisenä mulle jäi mieleen kuinka paljon töitä he teki saavuttaakseen tavoitteensa. Jos ei ekalla (tai tokalla) yrityksellä päässyt olympiakarsinnoista läpi, niin luvassa oli neljä vuotta lisää rankkaa (kirjoitin eka harkkaa, hard+rankkaa) työtä.

Tällä hetkellä haluan suorittaa lukion kunnolla loppuun, oppia puhumaan sujuvaa espanjaa, päästä oikikseen, mennä yliopistovaihtoon (joko Englantiin tai Espanjaan) ja valmistua yliopistosta hyvien papereiden ja toivottavasti pian työpaikan kanssa. Mä haluan luoda hyvän pohjan sille, että voin vanhempana elää mukavaa elämää, tehdä mun unelmien työtä, matkustaa, asua ulkomailla ja ylipäätään olla onnellinen. Mun suurin tavoite tällä hetkellä on elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä.

Täällä ollessa mulla on tosi harvoin huonoja päiviä. Mun ei oo montaa kertaa aamuisin ollut vaikea nousta ylös sängystä ja musta on oikeesti tosi kiva mennä kouluun ja oppia uutta, oli se sitten Amerikan historiaa tai valokuvausta. Nautin mun elämästä täällä tosi paljon ja kaikki se on vaan mun positiivisen asenteen ansiota. Oon alusta asti tiedostanut että mun aika täällä on rajallinen ja oon elänyt sen mukaan. Kun mun kahden kuukauden jälkeen pitää lähteä, voin rehellisesti sanoa että oon nauttinut ihan jokaisesta päivästä ja yrittänyt parhaani mukaan tehdä tästä mun elämän parhaimman vuoden. Haluan pitää tätä samaa asennetta yllä Suomessakin. Siellä mun ei oo aina niin helppoa herätä koulua varten tai nauttia matikantunneista, mutta toivottavasti tän vuoden kokemusten ja kaiken oppimani avulla sekin muuttuu vähän helpommaksi.

Mua on vähän aikaa pelottanut että ensi kesän jälkeen mulla ei oo oikeen mitään odotettavaa. Kuitenkin mä uskon että jos pidän mun tavoitteet mielessä on normaali arkikin paljon motivoivampaa ja sen takia oonkin nyt asettanut aika paljon tavoitteita. Ton oon huomannut toimivan täällä, vaikka tälle vaihtovuoden ajalle asetetut tavoitteet olikin vähän lyhytaikaisempia (mutta pitkäkestoisia), on ne auttanut mua elämään hetkessä ja olemaan positiivisella asenteella.