Laskuri näyttää tasan 50 päivää lähtöön ja mua jännittää ajatus siitä että oon oikeesti lähössä. Aika on mennyt tosi nopeesti, koska kun sain perhetiedot päiviä oli jäljellä tasan 100. Välillä tuntuu etten oikeen osaa keskittyä mun elämään täällä, koska mietin liikaa vaihtoon liittyviä juttuja. Mitä lähemmäksi lähtöpäivä tulee, sitä realistisemmalta ja oudommalta tää tuntuu. En tiiä oonko valmis lähtemään tai olemaan niin kauan erossa mun perheestä ja kavereista. Olisi paljon helpompaa vaan jäädä Suomeen ja jatkaa lukion kakkoselle kavereiden kanssa, tanssia wanhat ens vuonna ja kirjottaa ekat aineet vähän yli vuoden päästä. "Helppo" ei kuitenkaan oo mulle oikee ratkaisu, koska haluun haastaa itseäni. Tällä hetkellä mun elämä tuntuis tosi tyhjältä ilman vaihtoon lähtemistä, koska se on ollut mun unelma niin pitkään. En oo kertaakaan katunut sitä että tavoittelen mun unelmaa vaikka se onkin vaikeeta. Mua alkaa hymyilyttää kun ajattelen vaihtovuotta ja sitä millainen kokemus se tulee olemaan. Oon ylpee itestäni, koska uskallan lähteä. Tiiän ensi vuoden olevan unohtumaton ja oon ottanu tavotteeksi oikeesti nauttia joka hetkestä Jenkeissä. Toivon että jollain mun YFU-kaverilla on sama lähtöpäivä, jotta voisin matkustaa jonkun tutun kanssa. Onneksi mulla on Nebraskassa vastassa maailman ihanin hostperhe!
Käytiin viikonloppuna perheen kanssa Pietarsaaressa tapaamassa sukulaisia. Vaikka en ookkaan kaukana asuvien sukulaisten kanssa niin läheinen, tuntuu silti oudolta ettei nähdä ennen ensi kesää. Tuntuu siltä, että "tästä se nyt alkaa", yksitellen jokaiselle kaverille ja sukulaiselle joutuu sanomaan hyvästit. Lähdetään ylihuomenna perheen kanssa Nyciin ja Floridaan pariksi viikoksi. Sen jälkeen lähdetään luultavasti mökille melkein koko heinäkuun ajaksi. Pidetään myös läksiäiset parin kaverin kanssa heinäkuun puolivälissä, joten ainakin sillon aion olla kotona ja kavereiden kanssa.
Nyt on lukion eka vuosi suoritettu ja kesäloma on päässyt alkamaan, vaikka aluksi ei ihan tuntunutkaan siltä. Jotenkin tänä vuonna kesäloman alkamista ei edes ehtinyt ajatella, koska oli niin kova kiire kokeiden ja muiden koulujuttujen kanssa. Yläasteella loma alkoi aina pikkuhiljaa kevennettyjen päivien kautta mutta lukiossa kokeita riitti viimeisille päiville saakka.
Oon nyt loman alussa täytellyt YFUlta saatuja lomakkeita ja tehnyt viisumihakemuksen. Kaiken kaikkiaan vaihtovuodesta pitää ilmoittaa maistraattiin, kelaan, postiin ja Suomen ulkoministeriöön. Näitä ilmoituksia varten mun pitää käydä pankissa hankkimassa verkkopankkitunnukset ja samalla otan kaksoiskappaleen mun pankkikortista, jos vaikka lompakko häviää vaihdossa. Lisäksi mun piti käydä hakemassa leima koululta mun käännettyihin arvosanoihin, jotta voin näyttää ne mun koululle Jenkeissä. Viisumihakemus ja siihen liittyvät maksut piti olla hoidettu 10.6. mennessä. Kävin myös lääkärintarkastuksessa ja verikokeissa, jotta saan osallistua koulun urheilujoukkueisiin. Koitan vaan saada kaikki asiat hoidettua ennen meidän matkaa, jotta voin vaan rentoutua ja nauttia mun perheen seurasta :)
Viime viikonloppuna oltiin kavereiden kanssa keskenämme mökillä ja oli kyllä ihan mahtava viikonloppu! Syötiin paljon, käytiin saunassa ja uimassa, käveltiin läheiselle rannalle pelaamaan rantalentistä ja syömään jätskiä. Viikonlopun jälkeen mulla oli tosi rento ja hyvä olo. Tuntuu vaan tosi haikeelta, että en tuu näkemään mun kavereita melkeen vuoteen. Oon tosi ilonen, että sain ekan lukiovuoden aikana noin hyviä kavereita. Tiiän mun ystävyyden kaikkien kanssa säilyvän vaihtovuodesta huolimatta, vaikka se kuulostaakin tosi kliseiseltä... Ensimmäiset hyvästit joudun jättämään jo viikon päästä, kun yksi mun kavereista lähtee kesävaihtoon eikä tuu takasin ennen mun lähtöä.
Kun sain perhetiedot, päiviä lähtöön oli jäljellä tasan 100 ja nyt niitä on enää 57. Ei tunnu siltä, että oon oikeesti lähdössä ja siksi mua ei oikeen jännitäkkään. Vaihtovuoden alku kuitenkin lähestyy koko ajan ja on vielä niin paljon kaikkea mitä haluun ehtiä tekemään. Läksiäisetkin pitäisi järjestää, mutta kaikille sopivaa aikaa ei tunnu löytyvän. Muutenkin on hankala tietää milloin näkee jonkun viimeistä kertaa, koska kaikkien kesäsuunnitelmat on niin erilaisia. Aion kuitenkin nyt nauttia kesästä ja suomielämästä, kun sitä vielä on jäljellä! :)
Ajattelin tulla kirjottamaan mun ajatuksia ja fiiliksiä liityen vaihtoon, koska en oo kauheesti kirjottanut tänne mitään sellasta. Yksi asia mitä meille toistettiin monta kertaa valmennusleirin aikana ja jonka varmasti kaikki vaihtarit tietävät on lähteä vaihtoon ilman ennakkoluuloja. Jokaisella kuitenkin on varmasti jonkinnäköisiä odotuksia ja suunnitelmia liityen vaihtovuoteen, niin on mullakin. Koitan kuitenkin olla mahdollisimman ennakkoluuloton ja olla asettamatta mitään epärealistisia odotuksia, koska kaikki ei kuitenkaan tuu menemään niin kuin oon ajatellut. Samaa sanoi mulle mun hostperheen nykyinen vaihtari, jonka mukaan yksi asia joka teki hänen vaihtovuodesta niin onnistuneen oli ennakkoluulottomuus.
Joskus viime tammikuussa kun mun hakupaketti oli jo lähtenyt ja ei enää ollut mitään muuta tekemistä kuin perhetietojen odottaminen, en ollut kauheen varma siitä että haluan oikeesti lähteä vaihtoon. Nyt keväällä ja varsinkin perhetietojen saamisen jälkeen musta ei ole kertaakaan tuntunut siltä. Oon tullut paljon varmemmaksi siitä, että vaihtovuosi on oikeesti mun unelma ja korvaamaton kokemus. Eihän se kenellekkään ole helppoa lähteä tolleen vaan vieraaseen maahan ja perheeseen. Nyt oon kuitenkin niin innoissani, etten jaksaisi millään odottaa lähtöä!
Siitä asti kun sain tietää mun perheen oon puhunut heidän kanssa tosi aktiivisesti. Muutaman kerran ollaan puhuttu skypessä koko perheen tai vaan siskon kanssa, tekstataan hostäidin kanssa monta kertaa viikossa ja snapataan siskon kanssa joka päivä. Myös kaikki perheen entiset vaihtarit on tullut juttelemaan mulle facebookissa ja sanoneet että voin aina tulla kysymään heiltä apua jos siltä tuntuu. Kuten mun 10-vuotias hostsisko sanookin, oon nyt saanut kaksi amerikkalaista ja neljä saksalaista siskoa. En voisi olla yhtään onnellisempi mun tulevasta perheestä. He ovat tosi kannustavia ja kohtelevat mua jo nyt kuin oikeaa perheenjäsentä.
Oon myös jutellut mun tulevan naapurin Carissan kanssa, jonka kyydillä tuun menemään kouluun ensi vuonna. En voisi olla yhtään kiitollisempi, että mulla on jo nyt joku jonka tunnen mun tulevasta koulusta. Sain häneltä tosi paljon apua kurssien valinnassa ja nyt alkaa jo olla aika selvää mitä aineita haluan opiskella ensi vuonna. Mun hostvanhemmat sanoivat, että he kannustavat mua valitsemaan myös hieman vaikeampia kursseja, jotta mun englanninkielentaito kehittyy myös puhumisen ulkopuolelle. Samaa sanoivat jotkut vapaaehtoiset meidän lähtövalmennuksessa. Koitan kuitenkin olla ottamatta turhaa stressiä koulunkäynnistä Jenkeissä. Ainakin näillä näkymin aion ottaa espanjaa, matikkaa ja liikuntaa, sekä englantia ja USA:n historiaa jotka on mulle pakollisia. Vielä pitäisi valita pari kurssia lisää.
Harrastusmahdollisuuksiakin oon jo katellut ja näillä näkymin aion harrastaa syksyllä cross countrya ja keväällä tennistä. Mun koulu ei kai ole kovin hyvä urheilussa, joten joukkueisiin on aika helppo päästä. Talvikaudelle pitäisi vielä keksiä joku harrastus, mutta vaihtoehdot koripallo ja uinti ei oikeen innosta. Mun perheen nykyinen vaihtari suositteli teatteria, joka kuulostaa munkin mielestä tosi hauskalta! Olin koko yläasteen ilmaisuluokalla joten teatteria olisi kiva kokeilla myös vaihdossa.
Mun lähtöpäivä tulee luultavasti olemaan 5. elokuuta. YFU:n jenkkivaihtarit lentää kahdessa isossa ryhmässä, 5. ja 26.8. ja toi lähtöpäivä sopii mun koulun alkamisen kanssa, sillä koulu alkaa Lincolnissa 12. elokuuta. Toki myös noiden päivien ulkopuolella lennetään, mutta ainakin ymmärtääkseni vaan erillisestä pyynnöstä tai jos perhetiedot tulee tosi myöhään. Ainakin mun mielestä toi lähtöpäivä on tosi hyvä, sillä ehdin olla perheessä melkeen viikon ennen koulujen alkua. Kuitenkin mua on alkanut vähän jännittää miten ehdin tehä kaikkea ennen lähtöä, mutta onneksi mulla on paljon aikaa kesällä olla kotona. Tuntuu muuten aika hassulta mennä kesällä oman perheen kanssa meidän perinteiselle matkalle New Yorkiin ja Floridaan, koska sieltä palattuani lennän tosi pian takaisin Jenkkeihin.
Haaveillessaan tulevasta vaihtovuodesta moni vaihtari luultavasti toivoo pääsevänsä Californiaan, Floridaan tai muuhun lämpimään osavaltioon rannikolle. Itselläni ei ollut mitään odotuksia osavaltioiden suhteen ja hyvä niin. Toki Jenkeissä voi näyttää samalta kuin ylläolevissa kuvissa, mutta harva oikeasti pääsee sinne päin mihin haluaisi. Jos miettii Nebraskaa osavaltiona, se ei varmaan ole kauhean monen toivelistan kärjessä. Mulle ei ikinä oo ollut kauheesti väliä minne päädyn, kunhan löytyy hyvä perhe. Se tunne kun kännykän ruudulle ilmestyy ilmoitus sähköpostista, jonka otsikko on "Introducing your new family in USA" on niin sanoinkuvaamaton. Helpotus siitä että joku on valinnut juuri mut niiden perheeseen. Myös se, että Nebraska on keskellä Yhdysvaltoja mahdollistaa matkustamisen ympäri maata aika hyvin. Oon myös tutustunut paremmin mun kotikaupunkiin Lincolniin ja se vaikuttaa ihan mahtavalta paikalta! Asukasluvultaan vähän isompi kuin Espoo jossa nyt asun, mutta kuitenkin vähän tiiviimmin asuttu. Läheisessä ostoskeskuksessa on kaikki kaupat mitä voin tarvita ja kaupungissa on tosi paljon mahdollisuuksia vapaa-ajan juttuihin. Sieltä löytyy myös jäähalli, josta entisenä luistelijana oon aika innoissani. Mun nuorempi hostsisko kai harrastaa luistelua, joten pääsen varmasti myös hänen kanssaan luistelemaan.
Tällä hetkellä countdown-laskuri näyttää 67 päivää. Se tuntuu niin pitkältä, mutta kuitenkin lyhyeltä ajalta... Koitan vaan nyt kesällä nauttia mahdollisimman paljon mun kavereiden ja perheen seurasta ♡
